1.8.2012

Kehäkukilla on historian aikana ollut moninaisia merkityksiä ja käyttötarkoituksia aikakaudesta ja kasvusijainnista riippuen. Muinaiset egyptiläiset arvostivat kehäkukkaa sen nuorentavien vaikutusten takia.

Antiikinajan roomalainen Aemilus Macerin taasen kehotti katselemaan kehäkukkaa näkökyvyn parantamiseksi, pään selvittämiseksi ja mielialan kohottamiseksi. Keskiajalla munkit määräsivät kehäkukkaa säännöllisen suolentoiminnan edistämiseksi, maksavaivoihin sekä käärmeen puremaan ja hyönteisten pistoihin. 1600-luvulla tunnettu kasvitieteilijä Nicolas Culpeper puolestaan suosi kehäkukkaa sydämen vahvistamiseen sekä lääkkeeksi isorokkoon ja tuhkarokkoon. Amerikan sisällissodassa lääkärit käyttivät kehäkukkaa haavojen hoitoon. Kehäkukka osoittautui antiseptiseksi ja verenvuotoa tyrehdyttäväksi, jolloin sen avulla pystyttiin estämään tulehduksia ja nopeuttamaan haavojen paranemista.

Kehäkukalla onkin sekä haavojen parantumiseen vaikuttavia että tulehduksia ehkäiseviä ominaisuuksia. Kehäkukasta valmistettua uutetta voidaan ulkoisesti käyttää ihon ja huulien halkeilua vastaan sekä apuna ihottumiin, palovammoihin ja myös vaikeammin lääkittäviin haavoihin kuten makuu - ja säärihaavoihin. Sisäisesti se vaikuttaa muun muassa kramppeihin, ruuansulatuskanavan vaivoihin sekä verenpainetta alentavasti. Kehäkukka vaikuttaa myös rauhoittavasti.

Kehäkukkaa on pidetty myös lemmenrohtona. Sitä on kuvailtu paljon runoudessa ja se on symboloinut rakkautta ja kiintymystä. Keskiajalla kehäkukkaa käytettiin taikajuomissa, joiden avulla mm. nuoret neidot kykenivät ”näkemään” tulevan sulhasensa. Romantiikan ajan ihminen viestitti kehäkukalla rakastetulleen, että ”yhtä loppumaton kuin tämän kukkasen kultainen kehä on rakkauteni puhtaus” eli merkitys sama kuin vihkisormuksessa. Monien maiden perinteessä kehäkukkia onkin käytetty morsiamen kukkakimpussa tai hiuksille solmittuina koristeina.

Intiassa ja Kaukoidässä kehäkukka on saanut pyöreän muotonsa vuoksi uskonnollisen merkityksen. Se on edelleen yleinen buddhalaisissa temppeleissä, joissa se kuvaa, kuten ympyrä yleensäkin, elämän päättymättömyyttä ja ikuista kiertokulkua. Kehäkukka on idässä ollut myös pitkäikäisyyden vertauskuva. Kehäkukkaan liittyy kuitenkin myös vastakkaisia mielikuvia; osassa Yhdysvaltoja sitä on sanottu ”kuoleman kukaksi” ja sillä on ilmaistu surua, murhetta ja epätoivoa. Taustalla on vanha taru, jonka mukaan kehäkukka kasvoi eräiden epäonnisten meksikolaisten verestä, jotka mieletön kullanhimo johti tuhoon.

Koko kasvi on syömäkelpoinen, mutta erityisesti juuri auenneet terälehdet maistuvat parhaimmilta. Se on erittäin koristeellinen ruoan päälle ripoteltuna. Kukkia on käytetty sahramin sijaan, sekä niillä on värjätty voita ja juustoja. Euroopassa on aikanaan lisätty kourallisia kehäkukan terälehtiä keittoihin ja liemiruokiin antamaan ruoille täyteläisyyttä, väriä ja vahvuutta.