Radon

Radon on radioaktiivinen kaasu, joka voi esiintyä sisätiloissa haitallisina määrinä. Radon on hajuton, mauton ja näkymätön ja sitä on ihmisen mahdotonta havaita aisteillaan. Ainoa tapa selvittää sisäilman radonpitoisuus on siis mitata se. Pitkäaikainen altistuminen korkeille radonpitoisuuksille lisää merkittävästi riskiä sairastua keuhkosyöpään.

Radonpitoisuuden suositeltavat ylärajat

• Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen ionisoivasta säteilystä mukaan asunnon ja muun oleskelutilan sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³) ilmaa.
• Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m³.

Hyvin ilmaa läpäisevät sora- ja hiekkaharjut sekä kalliot ovat paikkoja, joissa radonpitoisuus voi ylittää ohjearvot. Turku on suurelta osin rakentunut savipatjan päälle, eikä sen takia kuulu riskialueeseen. Kuitenkin viitearvon 300 Bq/m3 ylittäviä asuntoja on myös Turussa. Lähellä toisiaan sijaitsevissa rakennuksissa pitoisuudet voivat poiketa toisistaan suurestikin, jos toinen rakennuksista sijaitsee kalliolla ja toinen pellolla savimaalla. Säteilyturvakeskus suosittaa mittaamaan radonia pientaloissa ja kerrostalojen alempien kerrosten asunnoissa kaikkialla Suomessa.

Radonmittaukset

Asuntojen radonmittauksilla pyritään selvittämään, millaiselle radonpitoisuudelle asukkaat keskimäärin altistuvat. Radonin mittausajaksi suositellaan syyskuun alun (1.9) ja toukokuun lopun (31.5) välisestä aikaa ja mittaus suositellaan tehtäväksi radonmittauspurkeilla. Tavallisessa asunnossa mitataan kahdella mittauspurkilla, jotka sijoitetaan huoneisiin, joissa vietetään eniten aikaa, esimerkiksi olohuoneeseen ja makuhuoneeseen. Mittauksen tulee kestää vähintään kaksi kuukautta, mutta tarkempi vuosikeskiarvo saadaan, kun mittaus kestää kolme kuukautta tai pidempään.