Turun luonto

Turun sijainti maan ja meren välissä, Itämeren rannikolla, tarjoaa monimuotoisen ja kauniin luonnon. Turussa on paljon erilaisia luontopolkuja ja luonnonsuojelualueita ja Saaristomeren läheisyys tuo tuhannet pikku saaret ja luodot – merielämän – lähelle.

Luonnon kauneutta ei kuitenkaan pidä pitää itsestäänselvyytenä. Jotta luonnon monimuotoisuus säilyy myös tuleville sukupolville, meidän kaikkien pitäisi parantaa elintapojamme.

Rannikkoluontotyypit

Rantojen tilaan vaikuttavat monilla tavoilla merellä ja maalla tapahtuva ihmisten toiminta ja luonnonilmiöt. Isoimmat merenrantaluontoamme uhkaavat tekijät ovat Itämeren rehevöityminen, rantojen rakentaminen sekä ilmastonmuutos.

Yli puolet rannikkomme luontotyypeistä on arvioitu uhanalaisiksi ja neljännes silmälläpidettäviksi. Pinta-alasta uhanalaisten luontotyyppien osuus on viitisen prosenttia.

Hiekkarannat kuluvat ja rehevöityvät

Rehevöitymisen seurauksena merestä rantaan ajautuu yhä runsaammin levä- ja ruokomassaa, joka peittää avoimen hietikon alleen ja luo kasvualustaa sille kuulumattomalle kasvillisuudelle.

Alun perin koristekasviksi tuotu kurtturuusu on villiintynyt ja leviää rannikollamme hallitsemattomasti. Kasvi muodostaa jopa hehtaarien laajuisia läpikulkemattomia tiheiköitä eräillä hienoimmista hiekkarannoistamme ja hävittää tieltään alkuperäisen hiekkarantakasvillisuuden.

Hiekkarantojen virkistyskäyttö kuluttaa rantoja ja hävittää niille luonteenomaista kasvillisuutta ja erikoistunutta eläimistöä. Laajoille dyynialueille on myös rakennettu.

Rantaluonnon hoitoon enemmän huomiota

Itämeren kunto on ratkaisevassa asemassa myös rantojen kannalta, ja rehevöitymiskehityksen pysäyttämiseksi olisi paljon tehtävää. Jo umpeen kasvavia rantoja pitäisi ryhtyä hoitamaan ja luonnontilansa menettäneitä maankohoamisrannikon metsiä ja soita ennallistamaan.

Rannoistamme yli kolmannes on jo nyt asutuksen piirissä ja monin paikoin rakentamatonta rantaa on vaikea löytää. Rakentamista pitäisi suunnitella tarkemmin jäljellä olevilla vapailla rantajaksoilla.

Mannerjään paljastamat ikivanhat peruskalliot lintuluotoineen ja kalliolammikoineen, kivikkorannat niittyineen ja harjusaaret hiekkarantoineen ovat kansainvälisesti ainutkertaista rantaluontoa, joiden suojelu koskettaa kaikkia.

Meriluontotyypit

Itämeren monet ongelmat, pahimpana rehevöityminen, ovat vaikuttaneet myös meren luontotyyppeihin. Puolet Itämeren vedenalaisista luontotyypeistä on joko erittäin uhanalaisia tai vaarantuneita.

Uhanalaisimmat vedenalaiset luontotyypit ovat lähellämme Saaristomerellä ja Suomenlahdella, missä ihmistoiminnan vaikutus meriluontoon on suurinta. Suomenlahti on Itämeren rehevöitynein alue ja se ei tule kestämään nykyistä ravinnekuormaansa, joka on kolminkertainen verrattuna muihin Itämeren alueisiin.

Itämeri on nuori ja ekologisesti hyvin herkkä merialue, se on vesitilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovetinen sisämeri. Ainutlaatuisuutensa lisäksi Itämeri on valitettavasti myös yksi saastuneimmista murtovesialtaista.

Itämeren suuri alttius saasteille ja myrkyille johtuu sen mataluudesta ja muodosta, pienestä vesitilavuudesta sekä huonosta veden vaihtuvuudesta. Itämeren keskisyvyys on vain 55 metriä ja veden täydellisen vaihtumisen kestoajan arvioidaan olevan noin 30 vuotta.