100-vuotiaan matkassa

Haastattelen 100-vuotiasta Margitia. Margit on ystävällisesti luvannut vastata kysymyksiini koskien hänen pitkää elämäänsä, joka ajoittuu 100-vuotiaan Suomen koko itsenäisyyden ajalle.

Kysyn asioita lapsuudesta, perheestä, miten käytiin koulua ja miten lapsia kasvatettiin. Koulu oli Margitille mieluinen paikka, käsityötunnit ja ompelutyöt erityisesti. Lapsuuden perhe oli suuri – kaikkiaan kymmenen lasta, Margit itse yhdeksäs. Vanhempien mielen mukaan yritettiin aina olla ja ”huolehdittiin omista töistä”. Vanhemmat kuolivat Margitin ollessa vielä lapsi ja aikuiseksi Margit varttui vanhempien sisarusten huomassa.

Sotavuosista puhuimme hetken myös. Margit oli nuori aikuinen sodan syttyessä. Omaisia oli sodassa ja kaikki eivät palanneet. Sota-aika oli kotona odottaville raskasta ja työntäyteistä aikaa.

Avioon Margit meni myös, mutta lapsia pariskunnalle ei syntynyt. Ehkä juuri siksi työ merkitsi Margitille niin paljon, kuten niin monille hänen ikätovereilleen. Margit työskenteli muun muassa modistina ja seilasi Boren rahtilaivoilla ja jonkin verran myös matkustajalaivoilla. Margit on omaisten kertoman mukaan ollut hyvin merihenkinen. Rakkaus mereen on syntynyt lapsuuden saaristokesien aikana. Matkustaminenkin on viehättänyt Margitia, matkoja hän on tehnyt Lähi-Itään asti, aikana jolloin matkustaminen oli harvinainen harrastus.

Margit on asunut jo joitakin vuosia Runosmäen vanhuskeskuksessa, Villa Piiparissa. Samalla osastolla asuu 12 muuta henkeä – suuri perhe, mutta sellaiseen Margit on tottunut jo lapsuuden kodissaan. Margit ruokailee yhteisessä pöydässä muiden kanssa ja viihtyy muutenkin seurassa. Ruoasta Margit kertoo nauttivansa ja odottavansa kiinnostuneena, mitä tarjolla on.

Omahoitaja Susanna tuntee Margitin ja hänen elämänsä tapahtumat. Susanna näyttää minulle Margitin huoneen seinällä öljyvärimaalauksen, jossa nuori tyttö ja poika ratsastavat saaristolaistalon pihapiirissä. Maalauksessa olevat nuoret ovat Margit ja hänen veljensä. Vaikka elämä on ollut työteliästä, on siinä ollut paljon iloa ja tapahtumia. Margit ja omaiset ovat kertoneet hänen elämästään ja täyttäneet elämänkaarilomakkeen. Susanna kertoo sen, mitä minä en osaa kysyä, eikä Margit kysymättä osaa kertoa. Olen iloinen, että Susanna tietää Margitin elämästä ja osaa muistella sitä yhdessä hänen kanssaan. 

Tietoa kirjoittajasta

Soile
Lahtonen-Kiviranta
Asumispalvelujen päällikkö
Runosmäen vanhuskeskus