Ilo kuuluu kaikille!

Silloin tällöin tulee elämässä ja jopa työssä mahdollisuus kokeilla jotain uutta!

Kurjenmäkikoti 2:sta on pienryhmän kanssa käyty Impivaaran uimahallissa. Kaikki lähti liikkeelle asukasraadista, jossa kävi ilmi asukkaan innostus uintiin ja hänen pitkäaikainen harrastustaustansa. Nyt takana on jo muutama uimareissu. Viime kerralla mukana oli myös kaupungin fysioterapeutti Emmi. Näin saatiin hyöty ja hauskuus samaan pakettiin. Työssäoppijana pääsin mukaan tälle ihanalle reissulle.

Ja mitä sainkaan kokea. Naurua, pomppimista vedessä, vesisuihkuista nauttimista, osallisuuden iloa ja sitä varsinaista - uimista. Kaikki alkoi venyttelystä ja jumpasta vedessä, jossa sellaisetkin liikkeet onnistuvat, joita ei ilman vettä voisi ajatella tekevänsä. Tässä fysioterapeutin ohjeet olivat korvaamattomia.“Ensin vaan jumpattiin vedessä ja koko ajan odotin, että milloin se uiminen oikein alkaa”, kertoo Airi. Kyllä siinä olikin meillä uusilla osallistujilla silmät selällään, kun pyörätuolilla altaaseen tullut ihminen lähti sujuvasti uimaan. Totesi vaan, että eihän hän tätä taitoa ole mihinkään menettänyt.

Uinnin ja poreissa rentoutumisen päälle pääsimme esteettömään pukuhuoneeseen (joka on syytä varata etukäteen) ja lämpimään saunaan sekä kaiken päälle kahvilan herkkujen pariin. Este on todella vain hidaste. Suurin haaste on omassa päässä olevien rajoitusten rohkea rikkominen. Mihin kaikkeen me pystymmekään. Ei voi tietää, jollei kokeile. Taas putosi suomut silmiltä, ainakin minulta.

 

 

 

 

Tietoa kirjoittajasta

Sirpa
Sipilä
Kurjenmäkikoti 2:n viriketoiminnan ohjaajan työssäoppija