Keskikesän aikaan - muistoja menneestä ja toiveita tulevasta

”Oi, sana kesä. Runoja, kukkia, kuumaa. Työtä. Lapsuuden leikit, paljaat varpaat, järvi. Mitä niistä muistan…"

Oi, sana kesä. Runoja, kukkia, kuumaa. Työtä. Lapsuuden leikit, paljaat varpaat, järvi. Mitä niistä muistan… Kirjoitin runoja, niitä joskus lausuin, mutta kotiväen mielestä se oli humpuukia. Piti tehdä työtä, maalla. Ainaista työtä, sitä on riittänyt. Se oli sen ajan elämää se. Vanhempana sitä matkustettiin perheen kanssa, ei missään kaukana, niin kuin nykyajan ihmiset. Nyt haluan vain olla, katsella ikkunasta, syödä joskus makkaraa ja mansikkaa. Letutkin maistuu. Aika on pysähtynyt. En kaipaa mitään, joskus kaveria ulos ja kahville” - poimintoja Sävelkodin palvelutalon asukkailta -

   

Kesä. Jokaiselle meistä se merkitsee jotain. On aikaa nauttia auringosta, lämpimän sateen ropinasta, kesän tuoksuista, levosta ja perheen tai ystävien kanssa vietetystä yhteisestä ajasta. Jokainen omalla tavallaan. Loma antaa tauon työstä, virkistää ja lisää energiaa. Työpaikoilla toivotellaan ihanaa ja aurinkoista lomaa. Mitä kesä merkitsee ihmiselle, joka elää ja on riippuvainen toisista ihmisistä? Mitä me hänen kesälleen toivotamme ja toivomme?

Mitäpä täsä enempiä toiveita ole, uusia tyttöjä hoitajina paljo. Osaako ne mittään? Mulle riittää, että pääsen ulos ja joku juttelee joskus. Aika tulee pitkäksi. Ei oikein ole toisista puheseuraa.” - pappa -

Kesä. Työpaikoilla aloittavat kesäsijaiset. Ovat nuoria; iloisia siitä, että ovat saaneet kesäksi työtä. Joku on ollut hoitoalan opiskelijana keväällä, ja on nyt ensimmäisessä kesätyössään. Joku jo toista tai kolmatta kesää. Halukkuus hoitaa ja auttaa, uusia tuoreita näkökulmia ja juttuja iäkkäiden kanssa jaettavaksi. Vastuunottoa, sitä heiltä odotetaan ja sitä he ottavat. Perehdytys on olennaista, jotta työ sujuu turvallisesti kaikkien kannalta. Hyvä työilmapiiri, kannustavat työkaverit, palautteen saaminen ja antaminen. Positiivinen kokemus ja onnistumisen kokemukset kesätyöstä saavat ihmisen palaamaan samaan paikkaan uudelleen ja uudelleen.

Kesä. Palvelutalon kesä. Grillijuhlat joka kuukausi, tanssimusiikkia. Ulkoilua, laulua ja kuvien katselua. Kenties retki torille tai kauppakeskukseen omahoitajan kanssa. Mukavaa tekemistä omien toiveiden mukaisesti. Lepoa ja rauhaakin, omaan tahtiin kulkemista. Sitä toivotaan.

 

”On mulla omahoitaja, ei se aina mua hoida, joutuu muitakin passaamaan. Mä tarviin, että saan herkkuja. Ja sille voi puhua jostain mistä ei kaikille” - mummo -

Omahoitajajärjestelmä on luotu tukemaan vanhusten asumispalveluissa asuvien hoitoa ja huolenpitoa. Sen avulla voidaan lisätä laatua monellakin tapaa.  Omahoitaja on äänitorvi; tuntee, tietää, huolehtii. Omahoitajalla on myös paljon velvoitteita esimerkiksi yhteydenpito omaisiin heidän kanssaan sovitun tavan mukaisesti sekä hoitosuunnitelmaan ja muuhun kirjaamiseen liittyviä tehtäviä. Omahoitajalla on vastuu, että hoito toteutuu ihmisen voimavarat ja tarpeet huomioiden mahdollisimman yksilöllisesti moniammatillisessa yhteistyössä. Omahoitajuuden tulisi olla kunniatehtävä; omahoitaja on puolestapuhuja. Yksilölliseen hoitotyöhön ei päästä ilman ihmisen hyvää tuntemista, hänen menneisyytensä, toiveidensa ja mieltymystensä tuntemista.

”Kesä. Lyhyt ja vähä luminen. Sitten tulee jo joulu. Kuumuutta, siitä en tykkää.” - poimintoja Sävelkodin palvelutalon asukkailta -

Kesä. Kun keskustelee palvelutalon asukkaiden kanssa, tulee jo lyhyessäkin ajassa huomanneeksi, miten yksilöitä he ovatkaan. Joku kertoisi monta tuntia tarinaa kesästä ja vähän muustakin, toinen ei halua muistella mitään ”vanhaa aikaa”, kolmas ei piittaa koko kesästä; on enemmän talvi-ihmisiä. Se mitä kukin haluaa tehdä arjessa vaihtelee; joku ”halajaa kuuta taivaalta” ja toinen on tyytyväinen, kun joku lukee päivän lehdestä uutisotsikoita. Yhdessäolon ja tekemisen ei tarvitse olla ”maata mullistavaa extreamia”, vaan aitoa läsnäoloa, ihmisenä ihmiselle olemista. Siitä muodostuu hyvä kesä ja muistot.

 

 

Tietoa kirjoittajasta

Hanna
Tuhkio
vs. yksikön esimies
Sävelkodin palvelutalo