Nuoret ja vanhat kalastajat Kurjenmäkikodista

Kalastus houkuttaa mukaansa niin nuoria kuin vanhojakin. Asukkaiden toiveesta lähdimme Kurjenmäkikodista kalastamaan.

Saimme asukkaista ja henkilökunnasta reippaan joukon kalaretkelle ja niin lähdimme kohti Ruissaloa. Hiukan oli lähtiessä vielä epäselvyyttä, lähteäkö mukaan vai ei, sillä "Eihän sieltä kalaa kuitenkaan tule", eräskin herra taksissa tokaisi. 

Päästyämme perille Ruissalon telakan rantaan, saapui siihen myös vesibussi jättäen ja ottaen matkustajia kyytiin. Meidänkin teki mieli nousta kyytiin, mutta päätimme tehdä sen toisella kertaa.

Vesibussin lähdettyä, saimme rannan itsellemme. Kasasimme onget ja laitoimme madot koukkuun.

Jännitys oli käsin kosketeltavissa ja jokaisen katse oli tarkasti kohoissa. Kesti aikansa ennen kuin alkoi nykimään. Tunnelma tiivistyi ja jokainen jännitti: kenellä söisi ensin? Tunnelma oli odottava ja rento, kalajuttujakin vaihdeltiin puolin ja toisin.

"Nykii, nykii", kaveri huusi toiselle. Karkuun pääsi.

Sitten Erjalla tärppäsi ja koho upposi näkymättömiin, siitä nopea nosto ja ensimmäinen saalis! Pienen pieni särki, ei muuta kuin Ahdille terveiset ja takaisin veteen kasvamaan. 

Johan alkoi muillekin saalista tulla: ahventa, siikaa ja särkeä. Tuli yksi kuhan poikanenkin. 

Kotiinvietäviä saaliita emme saaneet, mutta eväät maistuivat ja mukavaa oli. Uutta kalastusreissua heti kysyttiin ja myös päivättiin. 

Kalastus on harvoja lajeja, joissa kohtaavat eri sukupolvet yhtä innokkaina ja toistensa veroisina. Kalastus ei vaadi tutkintoja ja se on helppo aloittaa kenen tahansa. Usein kalastus opetellaan jo nuorena vanhempien tai vaarin kanssa, ja se jatkuu harrastuksena läpi elämän. Kalastus yhdistää ja luo ikuisia muistoja.

Tietoa kirjoittajasta

Reija
Vähämäki
viriketoiminnan ohjaaja
Vanhuskeskus 2