OTAVA #HyväMeininki

Tammikuisena pakkasaamuna seison Liinahaan ovella klo 6.30. Tihrustan ohjeita seinästä, että miten pääsen sisään. On ensimmäinen päiväni OTAVA - osaamisen taitovaihdossa.

Painelen numeroita ovipuhelimeen. Lopulta reipas yöhoitaja vastaa. Kerron, minne olisin menossa ja miksi. Ystävällinen hoitaja tulee avaamaan minulle oven. Hän kertoo, ettei ole sen osaston yökkö, minne olen menossa. Hän kuitenkin opastaa minut oikealle osastolle sekä pukuhuoneeseen. Työvaatteet vaihdettuani hän tulee vielä varmistamaan, että pääsen sisälle osastolle ja esittelee myös pikaisesti tärkeimmät tilat. Ensivaikutelma ainakin muodostui positiiviseksi, kiitos tämän ystävällisen hoitajan.

Istuskelen osaston kansliassa ja vilkuilen kelloa. Kohta seitsemän. Eivätköhän pian muutkin aamuhoitajat jo tule. Löydän pöydältä nimelläni varustetun muovitaskun, jossa on avaimet. Tämähän meneekin sujuvasti. Vihdoin kaksi muuta aamuvuorolaista saapuvat. Iloiset tervehdykset, esittelyt sekä nopea, mutta tehokas perehdytys käydään läpi. Ja hommiin vaan, kyllä se työ tekijäänsä opettaa.

Huomaan kotiutuvani nopeasti

Ensimmäinen työvuoro sujuu yllättävän helposti. Tosin samaa työtähän tämä on kuin omassa yksikössäni Mäntykoti Yli-Maariassa. Seuraavana päivänä jatkuu asukkaisiin, työtapoihin ja uusiin työkavereihin tutustuminen, tällä kertaa iltavuoron merkeissä. Ensimmäinen viikko sujuu vauhdikkaasti ja huomaan kotiutuneeni nopeasti. Tätä tosin edesauttoi lämmin vastaanotto, kattava perehdytys ja uusien asioiden kärsivällinen opetus. Myös omaa osaamistani on heti alussa hyödynnetty sujuvasti ja mielipiteitäni kyselty sekä kuunneltu. Ja sehän oli ilmaisesti tämän OTAVA-projektin tarkoituskin.

Toisella viikolla alkujännitys sekä eräänlainen uutuudenviehätys hieman laantuvat. Pienimuotoinen ikävä oman yksikön työkavereita ja asukkaita kohtaan alkaa nostamaan päätään. Onneksi monenlaista tehtävää ja opittavaa on kuitenkin vielä paljon, joten päätän nyt vain keskittyä nauttimaan olostani erilaisessa työympäristössä.

Osaamisen taitovaihto tuo uutta myös omaan yksikköön

Päivät kuluvat vauhdikkaasti. Osaamista ja ajatuksia jaetaan aktiivisesti puolin ja toisin työnteon lomassa. Ajoittain unohdan olevani ”vain käymässä” ja niin tuntuvat unohtavan myös uudet työkaverini. Ainakin siitä päätellen, että eräänä päivänä minulta kysytään, mihin olen toivonut työkiertoon. Tuijotan hölmistyneenä kysyjää, joka toistaa kysymyksen. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän tajuaa itsekin tilanteen ja saamme molemmat makeat naurut.

Alkuun kuusi viikkoa toisessa yksikössä tuntui pitkältä ajalta. Loppua kohden ajatus kääntyy päinvastaiseksi. Nytkö tämä jo kohta on ohi? Vaikka mielelläni palaan omaan yksikköön, alkaa lähdön läheneminen silti tuntua haikealta. Olen saanut tutustua uusiin mahtaviin työkavereihin, ihaniin asukkaisiin sekä Liinahaan tarjoamiin moniin mahdollisuuksiin. Viimeisenä päivänä haikein mielin tyhjennän pukukaapin sekä hyvästelen työkaverit ja asukkaat. Viikonloppu vapailla ja sen jälkeen takaisin Mäntykotiin, jossa odottavat tuttujen työkavereiden lisäksi seuraavat otavalaiset. Kuluneen kuuden viikon aikana olen oppinut paljon uutta ja ehkä myös itse pystynyt viemään jotain osaamista mukanani. Lisäksi itse työkierron kokeneena, on helppo auttaa uusia otavalaisia sujahtamaan työyhteisöön sekä kannustaa omasta yksiköstä vielä lähteviä työkavereita. Unohtamatta tietysti kaiken opitun jakamista omaan yksikköön.

Kokemuksena OTAVA eli osaamisen taitovaihto oli hauska sekä hyödyllinen ja katkaisi pitkän talven työrupeaman mukavasti erilaisuudellaan.

Suosittelen lämpimästi kaikille!

 

Tietoa kirjoittajasta

Jonna
Leimunen
lähihoitaja
Mäntykoti Yli-Maaria