Vierivä kivi ei sammaloidu - Gerokoutsi-koulutus 2

Ajatus Gerokoutsi-koulutuksesta lähti keväällä 2017, kun työpaikalle ilmestyi ilmoitus kyseisestä koulutuksesta.

Kesälomani jälkeen keskustelin asiasta esimieheni kanssa ja teimme powerpoint-esityksen, jossa kerroin itsestäni kuvien kera. Pääsin koulutukseen, joka alkoi elokuussa 2017. Ensimmäisellä kerralla esimies/ohjaaja oli mukana. Oppisopimuskoulutustoimistosta oli henkilö kertomassa käytännön asioista ja koulutuksen opettajat esittäytyivät. Lähiopetuspäiviä tulisi olemaan noin kaksi kuukaudessa.

Opinnot alkavat - syksy

Luokkakaverit vaikuttivat mukavilta ja ikähaarukka oli laaja. Tuntui, että suurin osa oli innoissaan oppimassa uutta. Oli hauska tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla erilaisista työyhteisöistä sitä kautta. Myös opettajat tulivat pian tutuiksi. Kaikki vaikuttivat mukavilta ja suhtautuminen meihin aikuisiin opiskelijoihin oli ymmärtäväistä ja asiallista. Alkumetreillä monet miettivät tulevaa kevään työssäoppimista ”vieraalla” työpaikalla, siitä puhuttiin paljon ja sitä itsekin jo hieman jännitin. Itse ajattelin jo heti alkumetreillä juteltuani erään luokkakaverin kanssa, että haluaisin ehdottomasti mennä keväällä hänen työpaikalleen kotiutus-ja kuntoutustiimiin.

Syksy meni opiskellessa sosiaalisen, psyykkisen, fyysisen toimintakyvyn tukemista ja arvioimista. Opeteltiin fyysisen toimintakyvyn mittareita ja harjoiteltiin niiden tekemistä. Opetuksessa oli myös välillä ulkopuolisia luennoitsijoita. Koulupäivien jälkeen olin innoissani ja kerroin työkavereille oppimiani uusia asioita ja vinkkejä mitä olen saanut. Syyskuussa saimme laajan tehtävän: kuntoutumista edistävä suunnitelma kahdelle asukkaalle omassa työpaikassa. Oli tavallaan haastavaa tehdä sellainen asiakkaalle jonka tuntee jo vuosien takaa. Piti oikein tosissaan miettiä miten saa asukkaan motivoitumaan ja sitoutumaan suunnitelmaan.

Opinnot etenevät - kevät

Kevätkausi alkoi ja opiskelimme kommunikoinnin tukemista, soveltavaa liikuntaa, kuntoutuspalvelutarpeiden kartoittamista, hätäensiapua ja yrittäjyyttä. Alkukeväällä tapetille nousi kevään työssäoppimisjakso, jokainen sai kertoa omasta työpaikastaan ja siitä myös mihin itse haluaisi. Kotiutus- ja kuntoutustiimiin oli muitakin halukkaita, mutta onneksi arpa suosi minua ja pääsin sinne. Kevään työssäoppiminen kesti 5 viikkoa ja näyttöviikko siihen lisäksi. Pääsin itse tutustumaan koti- ja kuntoutustiimiin päiväksi ennen varsinaista työssäoppimista. Päivä oli mielenkiintoinen ja toisaalta herätti minussa myös kauhua siitä, miten ikinä selviäisin kuudesta viikosta kyseisessä paikassa.

Työssäoppijana

Työssäoppiminen alkoi. Muutamat ensimmäiset päivät tuntuivat kaaokselta. Ihmisiä tuli ja meni, tavaroiden pakkaamista mukaan ja mobiilin käytön opettelua. Päivän työt katsottiin koneelta/mobiilista. Autolla ajeltiin sinne tänne ja navigaattoria tarvittiin. Onnekseni sain kulkea ensimmäiset kaksi viikkoa ammattilaisten mukana: katsoa, kuunnella ja ottaa oppia.

Sitten alkoi itsenäinen työskentely ja taas kovasti jännitti miten selviytyisin. Ensimmäinen päivä sujui jotenkin sekavasti, oikeita osoitteita ja vääriä kaupunkeja, myöhästymistä, tavaroiden puuttumista ja niiden edestakaisin toimistolta hakemista. Itsenäisiä päätöksiä piti tehdä, mutta aina sai soittaa työkaverille ja kysyä. Jotenkin asiat vain lähtivät jollain tavoin sujumaan. Ei enää jännittänyt töihin meno, vaan odotti jo innokkaasti seuraavaa päivää. Muutama viikko meni nopeasti ja huomasin olevani aivan innoissani ja toisaalta aivan käsittämättömän väsynyt, uutta tietoa ja oppimista tuli paljon.

Jälkikäteen ajateltuna tein erittäin hyvän päätöksen kun lähdin Gerokoutsi-koulutukseen. Hauskoja hetkiä oli paljon ja sain itselleni vaikka mitä omaan ”pankkiin”. On hauska huomata kun lähtee omalta ”mukavuusalueeltaan” saa kaikesta paljon enemmän irti ja alkaa katselemaan omaa ammattitaitoaan ja muutenkin omaa itseään eri kantilta.

Tiina Valmunen

Lähihoitaja

 

Tietoa kirjoittajasta

Tiina
Valmunen
Lähihoitaja Gerokoutsi
Kutomokoti