Minun Turkuni on Bussi numero 42

Bussi numero 42 kulkee Varissuolta Kauppatorin kautta Pernoon, ja edustaa rosoisella reitillään minun Turkuani.

Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi Turku toteuttaa Yksi Turku - sata tarinaa -kuvakampanjan. Kampanjassa 100 turkulaista kertoo millainen on heidän Turkunsa. Tämä tarina on sadasensimmäinen: 

Bussi numero 42 kulkee Varissuolta Kauppatorin kautta Pernoon, ja edustaa rosoisella reitillään minun Turkuani. Reitti halkoo läpi Turun idästä länteen tai lännestä itään, jos aloittaa matkan telakalta. Se kulkee läpi vanhan ja uuden Turun, ylittää Aurajoen ja reitin varrella on kauppoja, koteja, puistoja ja Tuomiokirkkokin.

Bussiin numero 42 on usein kanssani sulloutunut kaikenlaisia turkulaisia - on pieniä ja isompia, paksuja ja hoikempia, nuoria ja vanhempia. On huivillisia, myssypäisiä, hatullisia -ja paljaspäisiäkin. On miehiä, naisia ja lapsia sekä teinejä. Jotkut näyttävät olevan menossa kouluun (repusta päätellen), toiset telakalle töihin (haalareista päätellen) ja sitten olemme me muut, joiden matkan syytä ei voi asusta päätellä.

Me Bussi numero 42 matkustajat olemme kuin koko Turun väestö pienoiskoossa. Äidinkielenään suomea puhuvia on Turussa enemmistö, mutta 20 000 turkulaista puhuu äidinkielenään jotain muuta - venäjä, arabia, kurdia, viroa, somaliaa ja albaniaa. Bussissa numero 42 voi kuulla myös tigriniaa, thaita ja swahilia, mutta ennen kaikkea suomea. Toiset meistä puhuvat suomea sujuvasti, toiset turkulaisesti, kolmannet vieraalla aksentilla ja neljännet vähän haparoiden ja sanoja etsien. Suomenkielellä me matkustajat ymmärrämme toisiamme.

(blogi jatkuu kuvan jälkeen)

Yksi Turku - sata tarinaa -kuvakampanja näkyi myös Turun seudun busseissa.

Minulle Bussi numero 42 edustaa kaupunkia. Bussi tarjoaa matkan kaikille, ja istumapaikan niille, jotka eivät jaksa seistä. Bussi ei katso matkustajan ikään, ei sukupuoleen, ei asemaan, ei ihonväriin eikä äidinkieleen, vaan kuljettaa meidät kaikki sinne, minne ikinä olimme menossa. Väsymättä se nousee ylämäet ja laskee alamäet - eikä koskaan jätä ketään pysäkille.

Bussi numero 42 on myös tulevaisuus. Vuoteen 2029 mennessä bussi numero 42 on kenties korvattu raideliikenteellä, mutta sen henki elää. Tavallisena arkipäivänäkin Bussi numero 42 on lastattu kymmenillä ihmisillä, joilla on monenmoista ammatillista, kielellistä ja kulttuurista osaamista – taitoja, joiden avulla voidaan tehdä ihmeitä. Kenties vuoteen 2029 mennessä joku bussin matkustajista perustaa yrityksen, väittelee tohtoriksi tai ylennetään johtajaksi. Jokainen matkustaja ei ehkä tee mitään suurta ja ihmeellistä, vain hoitaa arkipäivän työnsä hyvin. Jokaisella meistä on kuitenkin oma erityislaatuinen paikkamme osana Turun kasvua ja kehitystä.

Sari Kanervo

Sari Kanervo
maahanmuuttajakoordinaattori, Turun kaupunki