Harjoittelu soivassa toimistossa

Harjoittelua, yhteistyötä, kompromisseja, naurua, turhautumista ja nopeita päätöksiä!

Kulttuurituotannon opiskelussa yksi ihanimpia ja vaikeimpia puolia on vapaus valita itselleen harjoittelupaikka, mahdollisuuksia kun on niin monia. Pitkän puntaroinnin ja pohdiskelun jälkeen päätin hakea harjoittelupaikkaa Turun konserttitalosta ja marraskuussa sähköpostiini kilahti iloinen yllätys – olin saanut paikan.

Aloitin harjoitteluni Konserttitalolla 20.2. Hain harjoittelupaikkaa, koska musiikki on aina ollut tärkeä osa elämääni ja minua kiinnosti nähdä, mitä kaikkia esivalmisteluja sen takana on, mitä konserttiin tuleva kuulija ei näe – varsinkin näin suuressa kokoonpanossa! Lisäksi harjoittelussa tarjotut viestinnälliset ja tuotannolliset tehtävät vastasivat omia kiinnostuksen kohteitani.

Vastuualueisiini kuuluvat maaliskuun loppupuolella järjestettävän Lasten kulttuuritempauksen koordinointi sekä sisällöntuotanto. Lisäksi olen päässyt avustamaan konserteissa, harjoittelemaan kuvankäsittelyä mainosten ja flyereiden muodossa sekä tekemään paljon erilaisia viestintä- ja markkinointitehtäviä. Post-it- laput ovat muodostuneet parhaiksi ystävikseni, ja välillä työpöytäni onkin vuorattu muistettavilla asioilla. Itselleni sopii melko itsenäinen työskentely, ja tässä harjoittelussa olenkin päässyt hyvin toteuttamaan myös omia ajatuksia ja ideoita.

Entä mitä muuta olen saanut harjoittelustani kuin käytännön taitoja? Varmaan ensimmäisenä on tunne siitä, että on löytänyt oman alansa ja kasvanut itsevarmuus, että osaan hoitaa eteeni tulevat hommat. Myös kannustava, avoin tiimi on rohkaissut itseä kokeilemaan rohkeasti erilaisia työtehtäviä. Nälkä on kasvanut syödessä ja odotan innolla, mitä kaikkea tulen vielä tässä ja seuraavissa harjoitteluissa oppimaan.

On ollut myös mahtavaa päästä näkemään, miten monien henkilöiden työpanoksesta valmis esitys koostuu. Sulavasti liukuva tapahtuma tai esitys on vaatinut tolkuttomasti harjoittelua, yhteistyötä muiden työntekijöiden kanssa, kompromisseja, naurua, turhautumista ja nopeita päätöksiä. Mutta kaikki se on sen arvoista – hyvin valmisteltua työtä ei voi kuin vain ihailla itse esitysiltana.

Mitä tulee ensi viikon vastuualueeseeni: paljon on myös Lasten kulttuuritempaukseen esivalmisteluja tehty, mutta kaikki osaset alkavat olla pikkuhiljaa kasassa, enkä malta odottaa itse tapahtumailtaa – siellä nähdään!

 

Kirjoittaja

Rosanna Kettunen
Kulttuurituotannon opiskelija
Harjoittelija Turun filharmonisessa orkesterissa