Kalewaisen matka opiskelijoiden näkökulmasta

Kuinka ooppera, Suomen kansalliseepos ja Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian media-alan opiskelijat liittyvät yhteen?

Rehellisyys maan perii, joten aloitetaan sillä: Vuosi sitten ooppera oli käsitteenä kolmelle media-alan opiskelijalle vanhempien ja hieman ”parempien” ihmisten huvittelutapa, joka on niin hienostunutta ettei sitä maallikko ymmärrä. Kalevalakin tuntui hieman etäiseltä, myyttiseltä kansalliseepokselta, jonka jokainen tietää, muttei ole lukenut.

Viimeisen vuoden aikana totuus on paljastunut. Ooppera onkin mielenkiintoista, kiehtovaa, mahtavien äänien, pukujen ja persoonien loistoa sekä meidän tapauksessamme ennen kaikkea upea mahdollisuus oppia ja päästä toteuttamaan itseään. Kalevala on suurien tunteiden ja sankareiden tarina, joka jokaisen suomalaisen tulisi tuntea. Projektin aikana Kalewaisen työryhmässä on ollut useita eri vuosikurssien ja erikoistumisalojen opiskelijoita. Me kolme – Venla Anttila, Joni Vainio ja minä, Saana Rantala olemme olleet projektissa mukana alusta asti.

Alun perin me kaikki lähdimme Kalewaisen projektiin mukaan eri syistä. Projektipäällikkömme Venla on aina ollut omien sanojensa mukaan ”epäterveen innoissaan Kalevalasta”. Venlaa kiehtoo se, kuinka kansalliseepoksemme on inspiroinut suomalaista taidetta ja teoksia. Journalismia opiskeleva Joni taas kiinnostui projektista sen takia, että se oli jotakin aivan uudenlaista ja hänen piti astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Minä itse taas lähdin Kalewaiseen mukaan puhtaasti copywriterin hommien sekä opintopisteiden perässä.

Kenenkään työtehtäviä ei väheksytty tai kukaan ei puurtanut yksin: jos apua on tarvinnut, sitä on myös saanut.

Me kaikki olemme pitkälti samaa mieltä siitä, mikä projektissa on ollut parasta. Päällimmäiseksi nostettavia asioita ovat työryhmämme, yhdessä ideoiminen ja mielenkiintoiset sekä paikoin haastavatkin työtehtävät. Joni mainitsi opiskelijaryhmämme keskinäisen dynamiikan toimineen erinomaisesti. Kenenkään työtehtäviä ei väheksytty tai kukaan ei puurtanut yksin: jos apua on tarvinnut, sitä on myös saanut. Venla puolestaan on nauttinut siitä, että saimme rakentaa Kalewaisen digitaalisesta sisällöstä sellaisen kuin halusimme. Olemme saaneet riittävän vapaat kädet kokeilla, toteuttaa ja oppia. Itselleni on jäänyt hyvä mieli siitä, miten kaikki ovat olleet mukana ideoinnissa sekä sitoutuneet projektiin. Parhaat ideat syntyvät yleensä yhdessä pohtimalla, eikä tämäkään projekti ole ollut poikkeus.

Kalewainen sammon taonta, by Seilo Ristimäki

Projekti on siis koostunut todella monipuolisista sisällöistä aina niiden suunnittelusta toteutukseen. Yhteinen suosikkimme kaikista toteutuksista on viime joulukuussa tehty joulukalenteri. Toteutus oli tosin myös rankin työtehtävistämme, sillä sitouduimme tuottamaan Kalewaisen sivustolle uutta sisältöä 24 päivän ajaksi. Venla totesikin, ettei usko meidän ymmärtäneen, mihin olimme ryhtymässä. Hän kuitenkin oppi projektipäällikön työnkuvasta niin paljon, ettei jättäisi joulukalenterin tekemistä välistä. Tulevaisuuden journalistina Jonin kohokohtia joulukalenterissa sekä samalla koko projektissa olivat Kalewaisen kapellimestari Leif Segerstamin haastatteleminen ja hänen värikkäät tarinansa. Oma suosikkini liittyy niin ikään joulukalenteriin: sain haastatella ohjaaja Tiina Puumalaista ja lavastaja Teppo Järvistä sekä kirjoittaa heistä artikkelit. Erilaisten video- ja tekstihaastatteluiden lisäksi joulukalenterissa oli askarteluohjeita, koristeluvinkkejä, kuvituksia, runoja ja muita tekstejä. Joulukalenteri vaati paljon, mutta myös antoi ja opetti eniten.

Teimme valtavan työn, jotta tämä ooppera erottuisi muiden joukosta omana erikoisena yksilönään.

Entä mitä meille opiskelijoille sitten jää käteen tästä kaikesta? Mitä muistamme vielä viiden vuoden kuluttua? Karttuneiden ammattitaidon ja opintopisteiden lisäksi meistä jokainen muistaa varmasti, kuinka suuren määrän työtä olemme tehneet. Joni tiivisti ajatuksemme hienosti sanoiksi: Teimme valtavan työn, jotta tämä ooppera erottuisi muiden joukosta omana erikoisena yksilönään. Hän toivoo Kalewaisen olevan eräänlainen prototyyppi uudenlaiselle tavalle hoitaa oopperan viestintää. Venla taas puolestaan muistaa elävästi sähköpostin kilahduksen vielä viidenkin vuoden kuluttua, sillä projektipäällikkönä hän on ollut koko ajan yhteyksissä suuntaan jos toiseenkin. Itselleni projekti jää varmasti mieleen laajana ja opettavaisena kokemuksena, jonka ansiosta olen päässyt kehittämään itseäni sekä yleissivistystäni monipuolisten kirjoitustöiden parissa.

Työryhmämme viimeinen rutistus lähestyy, sillä Kalewaisen ensi-ilta on Kalevalan päivänä, tiistaina 28.2.2017. Ooppera on uskomaton elämys, jota kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan oli sitten nuori tai vanha!

Kirjoittaja
Saana Rantala
Copywriter-opiskelija
Turun ammattikorkeakoulu