Kulje halki historian

Kaupunkipaloilla on ollut merkittävä rooli Luostarinmäen historiassa. 1770-luvulla sattuneen palon jälkeen tarvittiin kiireesti lisää asuintilaa ja silloin myös kallioiset, vaikeasti rakennettavat rinteet kuten Luostarinmäki kelpasivat tonttimaaksi. Halvat tontit houkuttelivat myös maaseudulta kaupunkiin töiden perässä muuttavia. Tontit lohkottiin suorakaiteen muotoisiksi ja niiden väliin jäivät toisiaan risteävät kadut. Ensimmäiset asukkaat saapuivat mäelle 1700-luvun lopulla, ja 1800-luvun alkuvuosina mäki oli jo täyttynyt tavallisen kansan vaatimattomista asumuksista. Ennen vuoden 1827 suurta kaupunkipaloa alueella asui viitisen sataa ihmistä. Palon jälkeinen asuntopula lähes kaksinkertaisti asukasmäärän. Luostarinmäen kaduilla riitti siis kulkijoita.

Kuhinaa kaduilla
Luostarinmäen nykyisin vaatimattoman tuntuiset kujat olivat 1800-luvululla osa Turun kaupungin katuverkkoa eli niitä pitkin kulkivat muutkin kuin alueen asukkaat. Nykyiseltä Vartiovuorenkadulta oli kulku mäen poikki Uudenmaankadulle. Vartiovuorelta puolestaan johti katu nykyisen Sirkkalankadun takaisille kaupungin pelloille ja laidunmaille. Mäen päällä sijaitsi toriaukio tuulimyllyineen. Uudenmaan tullin kautta hevoskyydillä kaupunkiin saapuva väki ajoi torille ylös Uudenmaankadulta. Hevoskärryt olivat Luostarinmäellä todennäköisesti melko yleinen näky koska siellä tiedetään myös asuneen ajureita. Nykyisen Höökarin puodin kulmalla sekä talon 171 ½ portin pielissä onkin kärrynpyörän iskuilta suojaavat kivet. Molemmat sijaitsevat vilkkaimmin liikennöidyn pääkujan varrella. Pihassa 165 sijaitsi 1800-luvun alkupuolella krouvi, mikä toi kaduille levottomuutta ja vierasta väkeä; silloin oli parasta sulkea ikkunaluukut kallisarvoisen ikkunalasin suojaksi. Kaduilla oli myös pimeää, sillä katuvalaistuksena oli vain muutama lyhty siellä täällä. Yhdestä lyhdystä huolehti aina neljä taloa vuorollaan. Iltaisin joku perheenjäsen lähti tikapuut kainalossa sytyttämään lyhtyyn kynttilän tai pienen öljylampun.

Idylliset museokujat
Kun alueesta tuli museo, se rajattiin aidalla. Rakennusten arvo menneisyyden tulkkina oli ymmärretty ja niitä pyrittiin suojelemaan. Aluksi vain osa alueesta oli museoitu ja etelänpuoleinen aita sijaitsi nykyisen tupakkatalon kulmalla. Kun myös mäen alareunan talot liitettiin museoon, Luostarinmäki sai uudet, nykyisillä paikoilla olevat raja-aidat Sirkkalankadulle ja Tähtitorninkadulle päin. Avoimet portit -tapahtuman ajan Luostarinmäelle on mahdollista saapua neljästä eri suunnasta ja kujilla kulkija saa mahdollisuuden tarkastella vanhaa asuinaluetta, ei niinkään museona vaan palasena palontakaista Turkua. Näkymä kujia pitkin jatkuu esteettä sulautuen ympäröivään kaupunkimaisemaan. Rakennusperinteestä kertova esite ohjaa katsetta löytämään mielenkiintoisia yksityiskohtia. Talojen elämään ja käsityöammattien maailmaan voi kurkistaa valaistuista ikkunoista. Tule siis astelemaan vanhan Turun kaduille ja nauttimaan ainutlaatuisesta Luostarinmäestä.