Mitä voin oppia tänään?

Pajatoiminta ja muut nuorten aktiivisuutta lisäävät ja tukevat toimet ovat tänä päivänä tärkeä osa nuorisotyötä nuorten kasvaneen syrjäytymisuhan vuoksi. Onneksi syrjäytymistä estäviä keinoja on tullut paljon lisää.

Kuitenkin tuntuu, että esimerkiksi mediassa puhe kuntouttavasta työtoiminnasta, työkokeilusta ja muista työllistymisen edistämiseen pyrkivistä toimista kalskahtaa melko negatiiviselta – maalataan ikään kuin kuvaa palkattomasta pakkotyöstä ja hallituksen mielivaltaisista päähänpistoista.

En ole eri mieltä. Jos omaa työtä ei koe merkitykselliseksi eikä ole motivaatiota osallistua, kokemus alistavasta pakkotyöstä lienee osuva, merkityksellisyyden tunne on kuitenkin useimmille yksi onnellisuuden perusedellytys.

Omat kokemukseni ovat kuitenkin hyvin päinvastaisia ja ero on nimenomaan omassa motivaatiossa. Tärkeää oli, että löytyi sopiva työtehtävä ja sain heti näköalaa siitä, miten tämä hyödyttää minua eteenpäin elämässä. Tällaisen kokemuksen ja työn sain nuorten työpaja Fendarista.

Olin vuosi sitten vähän eksyksissä ja hajalla; tarve tehdä jotain mielekästä oli vahva, mutta en tiennyt mihin suuntaan edetä, mistä voisin löytää vaihtoehtoja tai mihin voimavarani sillä hetkellä edes riittäisivät. Lopulta ohjauduin kuntouttavaan työtoimintaan. Paikaksi valikoitui Fendari vähän kuin itsestään, koska tavoitteenani oli ottaa tästä hyöty irti ja oppia kokonaan uusi taito. Olen jo kauan halunnut oppia hitsaamaan ja jo aiemmin taidetta opiskellessani olin kiinnostunut metalleista materiaalina niiden näennäisen muokkaamattomuuden ja monipuolisten käyttömahdollisuuksien takia. Jopa ilman aiempaa alan koulutusta Fendarin metallipaja tarjosi mahdollisuuden siihen.

Jo ennen sopimuksen laatimista tuleva pajalainen käy aina kiertämässä pajat läpi ja tutustumassa paikkaan. Niin myös minä. Fendarin toimitilat sijaitsevat upeassa vanhassa raitiovaunuhallissa, johon vuosien luova toiminta on jättänyt oman jälkensä pajalaisten luomina taideteoksina ja käyttötavaroina. Tutustuttuaan tulokas valitsee itseään kiinnostavan pajan ja jos aloituspaikka on vapaa, voi työ alkaa vaikka heti seuraavalla viikolla. Pajan valinta ei kuitenkaan ole niin ehdotonta, kiinnostuksen ja taitojen mukaan voi välillä myös kokeilla muiden pajojen toimintaa.

Monenlaisia nuoria pajalaisia,
paljon oheistoimintaa

Hienoimpia asioita Fendarissa on sen monipuolisuus. Pajalaisia tulee hyvin eri taustoista ja monenlaisista työtilanteista: kuntouttavan työtoiminnan lisäksi on muun muassa työkokeilijoita, palkkatuettuja ja opiskelijoita suorittamassa työharjoittelua. Ikähaarukka on laaja teini-ikäisistä nuoriin aikuisiin. Kädentaitojen kartuttamisen lisäksi tulee lähes väistämättä kartuttaneeksi sosiaalista piiriään. Muiden pajojen väkeen pääsee tutustumaan pajatyöhön kuuluvassa oheistoiminnassa: esimerkiksi kerran viikossa järjestetään liikuntailtapäivä, jossa käydään tutustumassa kaupungin tarjoamiin liikunta- ja kulttuurimahdollisuuksiin lajikokeiluista museokierroksiin. Tämän lisäksi on tutustumista muihin työttömiä tukeviin palveluihin ja esimerkiksi vierailuja rekry-messuille. Omilta ohjaajilta saa tukea ja neuvoja tulevaisuuden suunnitelmien toteuttamiseen, vaikkapa työ- tai opiskelupaikan hakuun. En tiennyt tätä ennen puoliakaan mahdollisuuksista, joita Turun kaupungilla on työttömälle nuorelle tarjota.

Minulla oli alusta lähtien aika selvät sävelet sen suhteen mitä haluan tehdä, mutta jos oma motivaatio uupuu tai itsetunto on kokenut kolhuja niin että käsitys omista vahvuuksista ei ole selvä, on ohjaajien rooli entistäkin tärkeämpi. Mielestäni pajan tärkeimpiä tehtäviä onkin tukea motivaatiota ja auttaa löytämään vahvuuksia, joita voi tulevaisuudessa hyödyntää.

Heidi Pirinen ja Pentti Hokkanen työn ääressä.

Pajojen ohjaajat ovat alojensa ammattilaisia, jotka osaavat opettaa hyvät perustaidot. He näkevät nuoren kyvyt alalle ja voivat auttaa oman taitoprofiilin hahmottamisessa. Pentti Hokkanen on oman pajani ohjaaja. Hänellä on työkokemusta laivojen rakentamisesta Turun telakalta suunnilleen saman verran kuin itselläni on ikää. Hänellä on myös kokemusta monista Turussa järjestetyistä suurista ja pienemmistä kulttuuriprojekteista. Tällainen laaja tietämys alasta on valtava etu nuorten auttamisessa eteenpäin mahdollisesti jopa alan töihin. Fendarilaisia on päätynyt metallialan opintoihin ja myöhemmin työllistynyt telakallekin. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, saatanpa itsekin seurata heidän vanavedessään.

Työurani Fendarissa lähenee loppuaan, jännittävät ajat ovat edessä. Vuosi sitten en tiennyt mihin suunnata, mutta tämä lähes vuoden työrupeama ja se ohjaus ja tuki jota olen Fendarista saanut, on vienyt siihen, että kaikki näyttää kerrankin hurjan selkeältä. Tiedän mitä osaan ja haluan, opin sen uuden taidon mitä lähdin hakemaankin ja nyt aion opiskella sitä lisää.

Paja on mahdollisuus, sen tärkein tehtävä on tukea motivaatiota ja itsetuntoa omien taitojen suhteen, mutta mitä siitä saa irti riippuu paljon myös omasta asenteesta. Hyvän motivaation rakentaminen riippuu sekä itsestä että kannustavasta ympäristöstä, jossa oma työ tuntuu merkitykselliseltä.

Pöydät ovat Heidi Pirisen töitä Fendarista.

Kuvat: Nuorten työpaja Fendari
Editointi: Heidi Pyhälahti