Hiussuortuvia muistoksi

Ruustinna Emma Åsbrink lahjoitti jälkisäädöksellään Sigrid Rindellille sormuksen, jonka kylkiä pitkin kulkee avattavat kannet. Kansien alle on upotettu hiuksista tehty punos. Ruustinna oli syntynyt vuonna 1850, mutta kuolinvuosi ei ole tiedossa. Jälkisäädöksellä lahjoitettuja sormuksia kutsuttiin surusormuksiksi.

Hiukset tekevät surusormuksesta erityisen merkittävän muistoesineen, koska niillä on pysyvä fyysinen yhteys henkilöön. Kun menetetyn läheisen hiuksia kantaa mukanaan, kulkee hän myös mukana. Tämän kaltaisia uskomuksia kutsutaan sympateettiseksi magiaksi tai kosketustaikuudeksi, jonka mukaan kerran kosketuksissa ollut säilyttää yhteyden.

Sekin missä sormessa sormusta kantaa, on merkittävää. Nimetön omaa erityisiä parantavia voimia, suojaa pahalta, ja on myös suorassa yhteydessä sydämeen. Nimetön onkin kiertoilmaus voimakkaalle sormelle.

Sormen ympärillä kannettava hiuskiehkura vertautuu muistin apuriin; langanpätkä sidotaan sormen ympäri, kun täytyy muistaa jotain. Sigrid Rindell oli kantanut surusormusta kellon perissä. Sekin on erityinen paikka muistamiselle, koska kelloa katsotaan usein.

Hiuksista valmistettiin myös muita koruja, jolloin korujen tekijät ostivat hiuksia koruja varten. Naiset saattoivatkin myydä pitkät hiuksensa rahan tarpeessa. 1900-luvun alussa kultaa ja hopeaa ei ollut helposti saatavilla, joten hiuksista valmistetut korut olivat muodissa Suomessa.