Köyhän daguerrotyyppi

Eikä valokuviinkaan ollut kellä tahansa varaa

Ambrotypia on märkälevynegatiiviin perustuva valokuvausmenetelmä, joka esiteltiin vuonna 1851. Siinä käytetään hyväksi harhaa, joka syntyy kun mustaksi maalattua taustaa vasten asetetaan alivalotettu läpikuultava negatiivi. Negatiivi näyttää siten positiivilta.

Ambrotyypit kehystettiin lasin alle usein näyttävästi samoin kuin daguerrotyypit. Kuviin lisättiin väri käsin – esimerkiksi hieman punaa poskiin. Alma ja Alina Lindströmin ambrotyyppi 1850-luvun lopulta on kehystetty kultareunaiseen mustaan kehykseen. Tällaisia samanlaisia kehyksiä käytettiin ambrotyypeissä melko paljon. Kehyksen jokaiseen neljään kulmaan on jostakin syystä maalattu tarkasti pistiäistä muistuttava hyönteinen. Hyönteiskoristus kehyksessä sekä tyttöjen topakat ilmeet tekevät tästä kuvasta erityisen ja huomiota herättävän.

Ambrotyyppia sanottiin köyhän daguerrotyypiksi, koska se oli helpompi ja halvempi toteuttaa kuin monivaiheinen ja kallis daguerrotyyppi. Ambrotyypeissä näkee yläluokan ja porvariston lisäksi myös käsityöläisten muotokuvia tai joidenkin työläisammattien ryhmäkuvia. Varsinaisesti muotokuva kuitenkin demokratisoitui vasta käyntikorttikuvien myötä.

Alma ja Alina Lindström olivat turkulaisen satulasepän eli satulamaakarin tyttäriä. 1850-luvun lopulla Turussa toimi yhdeksän tai kymmenen satulaseppää: kolme heistä asui kaupungin laitamilla itäisellä puolella tuomiokirkosta kaakkoon päin ja muut läntisellä puolella. Alma ja Alina lienevät olleen käsityöläisistä hyväosaisimpia – heidän isänsä oli ammattikunnan vanhin, eikä valokuviinkaan ollut kellä tahansa varaa.

Viiden naisen tai tytön ryhmäkuvassa Lindströmien perheen äiti Antonetta (o. s. Granström) istuu keskellä tyttäriensä ympäröimänä. Antonetta oli kirjansitojan tytär. Antonetta meni naimisiin vuonna 1843 satulaseppä Karl Gustaf Lindströmin kanssa. Seuraavana vuonna, 22-vuotiaana, hän synnytti tyttärensä Olgan, 24-vuotiaana hän synnytti Hilman, 26-vuotiaana hän synnytti Alman, 28-vuotiaana Karl Jakobin, 29-vuotiaana Alinan, 31-vuotiaana Fannyn, 33-vuotiaana Vivin, 35-vuotiaana Sigridin ja 37-vuotiaana Huldan. Vuonna 1862 hänen miehensä kuoli. Epäilemättä Antonettan elämä oli työntäyteinen. Hän eli leskenä vielä 18 vuotta miehensä jälkeen. Alma ja Alinakin ehtivät kuolla ennen häntä.

Antonettan tyttäristä tumma Hilma, joka seisoo ryhmäkuvassa toisena oikealta nähtynä, avioitui turkulaisen kauppiaan kanssa. Mies kuitenkin kuoli melko pian naimisiin menon jälkeen, eivätkä he saaneet lapsia. Hilma eli pitkän elämän aina vuoteen 1908 saakka.

Hilman kuolinpesästä Lindströmien perheen valokuvat lahjoitettiin Turun kaupungin historialliselle museolle vuonna 1910. Ne olivat näytillä Turun linnan näyttelyhuoneissa 1900-luvun alkupuolella. Näyttelyn vitriiniä esittävässä kuvassa Lindströmien muotokuvat ovat alarivissä äärimmäisenä oikealla ja kuudentena oikealta nähtynä (ylin kuva).

Tietoa kirjoittajasta

Minna
Ijäs
Tutkija
Turun museokeskus, valokuva-arkisto