Luonteva osa avaruusajan kotia

Arvo Andrea Sakrelius perusti Asan Turkuun vuonna 1927. Kellariverstaasta liikkeelle lähtenyt yritys kasvoi suureksi vientiyritykseksi. Ensimmäisen televisionsa Asa julkisti 1956, vain vuotta sen jälkeen kun televisiolähetykset oli aloitettu. 1960-luvulla Suomessa valmistettiin televisioita seitsemässä tehtaassa. Kivuliaan rakennemuutoksen jälkeen Suomen televisiotuotanto keskittyi Turkuun, kunnes lakkasi sielläkin 2000-luvun alussa.

Yksi kiinnostava ajankuva ja design-tuote oli Asan Futura -televisio vuodelta 1969. Tuolloin elettiin muovin ja avaruuden aikakautta. Elokuvat Barbarella - Planeettojen valtiatar ja Avaruusseikkailu 2001 ilmestyivät 1968 ja ensimmäinen kuukävely tapahtui 20. heinäkuuta 1969. Synteettiset materiaalit olivat suosittuja. Andy Warhol kertoi, että hän ei ainoastaan rakasta muovia, vaan hän haluaa olla muovia.

Muovihuonekalut olivat osa avaruusajan asumiskokonaisuutta. Aikakauden suomalaiseksi designsymboliksi nousi Kölnin huonekalumessuilla 1966 lanseerattu Eero Aarnion Pallotuoli. Tutkija Harri Kalha on nimennyt tämän synteettisen Space Age -estetiikaksi kutsutun tyylin edustajiksi myös Saturnus-maljakot, Yki Nummen Lentävä lautanen -akryylivalaisimet ja Ufox-ilmankostuttimet

Muovista tehtiin myös taloja. Arkkitehti Matti Suurosen suunnittelema Futuro-talo laskeutui ykköstien Lahnajärven pysäköintipaikan kahvilaksi vuonna 1969, samana vuonna kuin Asa Futura tuli markkinoille.

 

Asa Futura oli värikkään muovikuorensa ja trumpettijalkansa ansiosta luonteva osa avaruusajan kotia. Asan tuotekehityksestä vastaava Samuli Saura muovasi uuden television muodon Paraisilla kesämökkinsä pihalla. Muotin muoto tuli kuvaputkesta. Rakenne oli hyvin yksinkertainen, muovilevy kuumennettiin ja vedettiin muotin yli. Kuvaputkelle sahattiin reikä, ja reunat peitettiin listalla. Muovin käytön mahdollisti riittävän pieni ja vähän lämpöä tuottava koneisto. Asan televisioita mainostettiinkin transistoritekniikan eduilla. Television jalka oli valualumiinia, samantyyppinen kuin esimerkiksi Charles Eamesin tai Eero Saarisen tuoleissa. Runko oli koivua, joka oli riittävän vahvaa ja kovaa puuta tähän tarkoitukseen.

Asa Futura sai paljon julkisuutta lehdissä ja televisiossa. Vaikka malli oli valualumiinisen jalkansa vuoksi kallis, se kuitenkin myi hyvin.

Olli Immonen
Museopalvelujohtaja
Turun museokeskus

Kuva: TMK / Aleks Talve