Museoesineiden ja nykyajan vuoropuhelua

Monet emigrantit kuuluivat entisen yhteiskuntansa eliittiin

Venäjän keisarillisen Henkikaartin Grodnon husaarien rykmenttimerkin pienoismerkki on ajatuksia herättävä esine. Ulkonäöltään se ei ole erityisen säväyttävä, ja Turun museokeskuksen laajaan kokoelmaan kuuluu sitä paljon näyttävämpiä rykmenttimerkkejä, joista monet sitä paitsi edustavat myös äärimmäisen taitavaa kultasepäntyötä. Tämä alkuperäisen rintamerkin mukaan tehty pienoismerkki on lokakuun vallankumouksen jälkeisinä aikoina Ranskassa 1920-luvulla valmistettu, takin napinlävessä kannettu miniatyyrikopio.

Merkistä tekee erityisen kuitenkin juuri se, että kyseessä on kopio. Kyseinen rykmenttimerkki oli vahvistettu vuonna 1910, joten ajallinen ero aidon ja kopion välillä ei ole suuri. Aitoja merkkejä ja niiden kopioita käyttivät samat henkilöt, mutta täysin muuttuneissa elämäntilanteissa. Kopioita valmistettiin vallankumousta paenneille emigranteille, joiden koko omaisuus, elämä ja identiteetti oli saattanut jäädä entiseen kotimaahan. Rintapielessä kannetun metallinpalan symbolinen arvo oli uskomattoman suuri. Sen avulla nuo entisestä elämästään erilleen joutuneet ihmiset saattoivat tuntea pystyvänsä säilyttämään minuutensa rippeet.

Monet emigrantit kuuluivat entisen yhteiskuntansa eliittiin, ja se elämäntapa, jonka he kokivat kadottaneensa, oli useimmille aikalaisille täysin vieras. Silti tarve pitää kiinni entisen elämän merkityksellisistä esineistä edes kopioiden kautta tuntuu tavoittavan jotain yleisinhimillistä omalle ajallemmekin tutuista tilanteista, joissa ihminen joutuu arvaamatta jättämään entisen elämänpiirinsä. Ulkoiset piirteet saattavat vaihdella, mutta menetyksen tuska on yhteistä.

Lauri Viinikkala
tutkija, Turun museokeskus