Erään museotapahtuman anatomia

ihmiset ottivat ilon irti jazzin ja charlestonin tahdissa, hapsumekot heiluen

Kippis Wäinö!

Mitä yhteistä on Markus-sedän lastentunnilla, Al Caponen murhayrityksellä ja Elsa Ekkvistin muotiliikkeen pariisilaishatuilla? Entä miten liittyvät toisiinsa Metsämäen Pienviljelijäyhdistyksen iltamat, Matkustava eläinnäyttely ja Turun voimamiesten kansainväliset painikilpailut? Yhteisenä nimittäjänä edellä mainituille on vuosi 1926. Lisäksi kaikki ovat esimerkkejä nippelitiedoista, joita on pyörinyt allekirjoittaneen museolehtorin alitajunnassa parin viime kuukauden ajan, kun työn alla on ollut lauantaina 11. maaliskuuta koittava iltatapahtuma ”Ateljeejuhlat 1920-luvun tunnelmissa”. Mutta odottakaas niin kerron lisää!

1920-lukua on tapana luonnehtia iloiseksi vuosikymmeneksi. Ensimmäinen maailmansota oli jäänyt taakse ja ihmiset ottivat ilon irti jazzin ja charlestonin tahdissa, hapsumekot heiluen. 1920-luvun Turussa aikaa vietettiin käymällä erilaisissa iltamissa ja tanssiaisissa, joita mainostettiin paikallislehdissä tiuhaan tahtiin. Suurta huvia olivat myös elokuvat, ja vuosikymmenen lopulle tultaessa turkulaisten elokuvannälkää sammuttamassa olikin jo peräti kahdeksan elokuvateatteria. Myös urheilusta tuli yhä suositumpi ajanviettotapa, mihin oli osansa Paavo Nurmen menestymisellä olympia-areenoilla.

Taiteilija Wäinö Aaltoselle 1920-luku oli monien merkkiteosten ja kubististen kokeilujen aikaa. Aaltonen oli myös tuttu näky Turun katukuvassa, kulttuuriseurapiireissä ja lehtien palstoilla. Valokuvat tummasta, salskeasta kuvanveistäjästä levisivät kulovalkean tavoin ja saivat aikaan kuhinaa etenkin taiteilijan naispuolisten ihailijoiden keskuudessa. Vuodesta 1926 alkaen Aaltosella oli käytössään Reo Speedwagon -merkkinen automobiili, jolla hän kuljetti vieraitaan Hirvensalossa sijainneelle, vuonna 1923 valmistuneelle ateljeelleen. Kovin käytännöllistä matkanteko ei ollut, sillä sillan puuttuessa auto piti vinssata saarelle käsikäyttöisellä lossilla.

Elokuussa 1926 taiteilijan Hirvensalon-ateljeehen kerääntyi kulttuuriväkeä iloiseen illanviettoon, joka on tallentunut myös muutamaan valokuvaan. Juhlien järjestelyistä vastasivat Aaltosen sihteeri Rakel Kansanen-Toivola sekä Aaltosen ystävätär, kirjallisuuskriitikko Anna-Maria Tallgren. Juhlia edelsi Aaltosen ja Tallgrenin mm. kirjeitse käymä ajatustenvaihto juhlien kutsuvieraslistasta. Lopulta juhlimaan saapuivat niin kirjailijat F. E. Sillanpää ja Hj. Nortamo kuin arkkitehdit Erik Bryggman ja Armas Lindgrenkin. Kuvissa juhlien keskipisteenä on pitkä, tummalla kankaalla verhoiltu pöytä, joka lähestulkoon notkuu tavaraa: lautasia, laseja, pulloja, kukkia. Ateria on syöty, juomia nautittu ja ilta jatkuu iloisen seurustelun merkeissä hämärtyvässä loppukesän illassa, kynttilöiden loisteessa.

 

Iloa pursuavia ateljeejuhlakuvia katsellessa tulee väistämättä mieleen Kipparikvartetin tunnetuksi tekemän laulun sanat: ”oi jospa oisin saanut olla mukana”. Kirjoittaessani Wäinö Aaltosen arkistokuvista artikkelia mietin paljon näiden kuvien äänimaailmaa ja illan aikana kenties vaihdettuja ajatuksia: Herättivätkö Aaltosen tuoreet kubistiset maalaukset keskustelua? Mitä mieltä Sillanpää ja Nortamo olivat kirjailijakollegansa Aleksis Kiven tekeillä olevasta muistomerkistä? Kuunneltiinko juhlissa musiikkia? Missä tilassa Aaltosen heikentyvä kuulo oli?

Kysymykset jäivät ilmaan ja innoittivat ideoimaan Wäinö Aaltosen näyttelyn yhteyteen Ateljeejuhlat-tapahtuman, jossa palataan 1920-luvun iloisiin tunnelmiin. Tuottajan näkökulmasta tapahtuma on ollut mitä inspiroivin toteutettava. Harvoin taidemuseotyössä tulee perehtyneeksi vaikkapa 1920-luvun Turun elokuvatarjontaan tai muotiliikkeiden kevätuutuuksiin. Tapahtuman suunnittelussa ja toteutuksessa on ollut mukana lukuisa joukko kollegoja – yksi on koonnut 1920-luvun soittolistaa, toinen selvitellyt viranomaisasioita ja kolmas painanut ohjelmalehtisiä Luostarinmäen käsityöläismuseon kirjapainossa. Itse tapahtumassa mukana on lisää kollegoja ja yhteistyökumppaneita 20-lukua henkivissä asuissaan.

Ateljeejuhlien itseoikeutettu tähti ja kunniavieras on nuori Wäinö Aaltonen, jonka voi tavata mm. opastetuilla kierroksilla tai vaikkapa aulan valokuvanurkkauksessa. Wäinönä esiintyy nuori näyttelijä Eero-Heikki Puustinen, joka on antaumuksella eläytynyt taiteilijan rooliin jo Sarastuksia-tanssiesityksiä varten. Ateljeejuhlissa Puustinen tulkitsee otteita Wäinö Aaltosen kirjeistä ja seurustelee sulavasti juhlaväen kanssa. Liituraitahousut on silitetty, kengät kiillotettu ja taskukellon viisarit siirretty vajaat sata vuotta taaksepäin. Kippis Wäinö! Lauantaina pidetään lystiä!

P.S. Wäinö Aaltosen syntymästä tulee tänään, kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3.2017 kuluneeksi 123 vuotta. Ateljeejuhlat-tapahtuma Wäinö Aaltosen museossa lauantaina 11.3. klo 18–21. Tervetuloa!

Johanna Seppä
museolehtori

Selfie Wäinö Aaltosen ja Paavo Nurmen kanssa.
 

 

Tietoa kirjoittajasta

Johanna
Seppä