Tilaa ja aikaa taiteelle

Museon avautuessa vuonna 1967 maksoi pääsylippu yhden markan

Olen kulkenut WAMin kanssa samaa matkaa nyt jo 17 vuotta. Mukana on ollut niin aurinkoisia aikoja kuin tuulisempiakin vuosia. Näin juhlavuonna halusin tehdä kurkistuksen museon tilastoihin koko 50 vuoden matkalta. Mitä kaikkea ne voisivat kertoa? Numerojen takaa paljastui monia kiintoisia seikkoja museon tarinasta.

WAM avattiin yleisölle Turun päivänä vuonna 1967. Nykyisistä päänäyttelytiloista osa oli varattu pysyvälle Wäinö Aaltosen perusnäyttelylle, osa taas oli vaihtuvien näyttelyiden käytössä.

Museon toiminta oli sen alkuvuosikymmeninä monella tapaa erilaista kuin tänä päivänä. Museo oli avoinna yleisölle vuoden jokaisena päivänä seitsemää pyhäpäivää lukuun ottamatta. Näyttelyiden määrä oli runsas, mutta ne olivat nykyistä huomattavasti lyhyempiä ja pienempiä. Vuonna 1978 uusia näyttelyitä avattiin huikeat 35. Museon kellarikerroksessa oli tuolloin myös noin 500m² lisänäyttelytilaa.

Vuoden 1990 jälkeen luovuttiin kellarikerroksen galleriatiloista ja tuolloin linjattiinkin, että tulevina vuosina näyttelyiden määrää vähennettäisiin tuntuvasti ja keskityttäisiin syventämään niitä. Näyttelyiden vuotuinen määrä väheni noin yhteentoista. Avoinnaolopäivätkin vähenivät museo ollessa 1992 alkaen suljettuna museoalan yleisen käytännön mukaan aina maanantaisin. Aiempaa laajempien näyttelyiden vaihtamiseen tarvittiin myös taukoja.

Vuonna 1982 oli avattu kahvilan yläpuolella valokuvataiteeseen keskittynyt näyttelytila siihen saakka pääosin luentosalina toimineeseen tilaan. Muutos kasvatti museon näyttelytiloja noin sadalla neliöllä. 1990-luvun alusta eteenpäin valokuvan rinnalla alettiin Studioksi kutsutussa näyttelytilassa esitellä myös nykytaidetta. Studio-näyttelyiden sarja päättyi vuonna 2009 Turun maakuntamuseon ja Wäinö Aaltosen museon yhdistyessä hallinnollisesti, jolloin galleriatila alivuokrattiin Valokuvakeskus Perin käyttöön.

Yleisön suosikit

Vuonna 1979 tavoitettiin tähän mennessä suurin vuotuinen kävijämäärä 74 818. Yksittäisistä näyttelyistä Firenzen renessanssi vuonna 1992 on kerännyt museon tähänastisessa tarinassa kaikkein korkeimman kävijämäärän, eli runsaat 40 000 vierailijaa kolmen kuukauden aikana. Lähes yhtä suosittu oli myös Rembrandtin aika seuraavana vuonna. Nämä molemmat näyttelyt tavoittivat keskimäärin noin 480 päivittäistä näyttelyvierasta. Tämän vuoden Jacob Hashimoton näyttely kilpailee suosiossa näiden kahden kanssa päivittäisen kävijämäärän ollessa tätä kirjoittaessani keskimäärin 503 kävijää päivässä ja kaikkiaan melko tarkasti 40 000. Hashimotosta siis tullee WAMin uusi kaikkien aikojen kävijämagneetti.

Päivittäisen kävijämääräennätyksen taas teki Kansakoululaitoksen 100-vuotisnäyttely vuonna 1972, johon tutustui sen neljän avoinnaolopäivän aikana uskomattomat 9140 kävijää! Yleisöllä, joista suurin osa oli koululaisia, oli näyttelyyn vapaa pääsy. Huikean päivittäisen kävijämäärän saavutti myös Turun päivän yhteydessä järjestetty koululaisten Turku-aiheisten piirustusten näyttely Lapsi ja kaupunki joka houkutteli katsojia vuonna 1969 viikon aikana 8614, eli 1230 kävijää päivässä.

Yksi pääsylippu, kiitos

Museon avautuessa vuonna 1967 maksoi pääsylippu yhden markan, eli nykyrahassa noin 1,65 euroa. Ansiotasoon suhteutettuna keskipalkkaisen piti tuolloin työskennellä noin vartin ostaakseen museoon aikuisten pääsylipun. Erityisen edullista museossa vierailu oli suhteessa 1970- ja 1980-luvuilla: museon pääsymaksuun kului silloin rahaa noin viiden minuutin työstä maksettavan palkan verran tai samalla rahalla voi ostaa noin kaksi kiloa perunoita. 1980-luvun jälkeen pääsymaksut ovat nousseet suhteessa ansiotasoon melko tasaisesti. Vertailun vuoksi Jacob Hashimoton näyttelyn pääsymaksuun kuluu vuonna 2017 keskipalkkaiselta hieman yli puolen tunnin palkan verran rahaa.

Näyttelyiden vuosittaiset määrät ovat vaihdelleet voimakkaasti eri aikoina: vuonna 1978 näyttelyitä oli enimmillään 35 ja vuonna 2011 kaksi. 1990-luvulla WAMissa nähtiin useana vuonna ns. suurnäyttelyitä, jotka toivat Turkuun nähtäväksi taidehistorian suuria nimiä tai merkkiteoksia. Tällä vuosikymmenellä uusia näyttelyitä on avattu vuosittain kolmesta neljään.

Viidenkymmenen vuoden aikana se mitä WAM on ollut tai mitä siltä on odotettu, on ehtinyt vaihdella paljon. Yhteistä eri aikoina on kuitenkin ollut se, että museon on toivottu tarjoavan yleisölleen taiteen kohtaamiseen mutkattoman, yhteisen tilan. Tämä on tavoitteemme myös jatkossa.

Näyttelyamanuenssi Susanna Hujala

Tietoa kirjoittajasta

Susanna
Hujala
näyttelyamanuenssi
Wäinö Aaltosen museo, Turun museokeskus
Asiasanat: