23.05.2019
Vinski vähän uhittelee, laumanjohtaja kun on. Mansikka ja Pimeys siirtyvät sopivan etäisyyden päähän ja esteratsastus voi alkaa. Näiden hevosten kroppa jatkuu heppakerholaisten tyttöjen vikkelillä jaloilla, mutta niin vain aidat ylittyvät ja kouluratsastusliikkeet ovat moitteettomia. Keppiheppakerhossa on kivaa!
Keppihevosharrastuksen synty Suomessa
- 2000-luvun alussa keppihevosharrastajat eri puolilta Suomea alkoivat kokoontua useilla netin keskustelufoorumeilla. Paljon aikuisia mukana.
- Vuonna 2004 perustettiin epävirallinen Keppihevosyhdistys, joka myöhemmin rekisteröitiin nimellä Suomen Keppihevosharrastajat ry.
- Sosiaalisen median myötä keppariharrastus on levinnyt laajalle ja sitä harrastavat myös aikuiset.
- Keppihevostelu on kaikille sopivaa ja monipuolista tekemistä, jossa on niin liikuntaa, käsityötä, hevostietoutta kuin yhteydenpitoa ja vinkkien jakamista sosiaalisessa mediassakin. Keppihevosten kanssa myös kilpaillaan useissa eri sarjoissa.
– Teepäs Silja laukanvaihtoa joka toisella askeleella! huudahtaa ohjaaja Tiina Gustafsson Teräsrautelan nuorisotilan jokamaanantaisessa heppakerhossa.
Ja Silja Hurnanen, 11, tekee työtä käskettyä. Hänen uljas keppihevosensa on viisivuotias andalusialainen ori Vinski, laumanjohtaja.
Sitten Silja ja Vinski hypähtelevät näyttävän passagen kautta piaffeen. Keppihevosen kanssa mennään kuin omat jalat muodostaisivat osan hevosta. Ei ole mitään leikintekoa tämä, vaikkeivät heppakerhon tytöt lajissa vakavissaan kilpailekaan. Mutta kerhon päätteeksi vedetään isossa salissa keppareiden kanssa aina kouluratsastusta ja esteitä.
Esteitä omilla keppihevosillaan hyppäävät Eena Hyssälä, 9, sisarukset Linnea, 8, ja Olivia Pinomäki, 10, sekä Helmi Kartimo, 10 vuotta. Tällä kertaa paikalla on viisi vakituista heppakerholaista, useimmiten heitä on kymmenkunta.
Jokaisella hevosella on tietenkin tarkkaan harkittu nimi. Siljan Vinskin lisäksi tämänkertaiseen laumaan kuuluvat Eenan Max, Linnean Tuisku, Helmin pinkkiharjainen Mansikka ja Olivian Pimeys.
Teoriaa ja pientä visaa
hevostietoudesta
Kepparikerhoa on pidetty Teräsrautelan nuorisotilassa jo vuosikausia. Tytöt tulevat mukaan usein jo seitsemänvanhoina ja jatkavat pitkään – moni harrastaa myös kotona ja omissa ryhmissään. Toiminta on avointa kelle tahansa ja jokunen tulee kauempaakin kerhoilemaan.
Tiina Gustafssonin mukaan harrastus on koko ajan vain suositumpaa, ja moni kerholainen tuo kerran kokeiltuaan myös kaverinsa mukaan. Teräsrautelan – eli Teräksen tai Teriksen – kepparikerho on syystä nimeltään heppakerho, sillä joka kerralla on myös teoriatunteja hevosten hoidosta, ruokinnasta ja anatomiasta. Monet tytöistä käyvät myös ratsastamassa ihan oikeilla kaviojalkaisilla.
Tällä kertaa tietovisassa kysyttiin varustetietämystä, ja tytöthän tiesivät hyvin.
Vastauksissa vilisee kankisuitsia, nivelsuitsia, kolmipalakuolaimia ja jalustinten turvakuminauhoja. Jopa hankala martingaali tuli oikein pariin visapaperiin.
Palkintoja saavat tietenkin kaikki, Muumitikkari- ja karkkilaatikot kiertävät tyttöjen välillä ja hevoskeskustelu käy kuumana.
– Sovittuina kerhokertoina askartelemme ja piirrämme, toisina valmistamme keppihevosia tai koristelemme niitä. Etenkin ompelutyössä suureksi avuksi ovat Teräsrautelan aluetiimin vapaaehtoiset naiset, Tiina Gustafsson kertoo.
– He auttavat vaikkapa hevosten päiden muotoon ompelussa, pienemmille ompelukoneen käyttö kun ei ole niin tuttua. Mutta lapset itse täyttävät ja koristelevat ja tekevät omille hevosilleen mieleisen ulkomuodon, esittelee Gustafsson.
Nuorisopalvelujen Gustafsson vetää heppakerhoa yhdessä lasten ja perheiden järjestön Vesaisten kanssa. Vesaisista mukana Teriksessä on aktiivi Sirpa Arisalo.
– Kyllä me etenemme täällä aika lailla lasten toiveiden mukaan, kun mukavasta koulunjälkeisestä harrastustoiminnasta on kyse. Ei sitä aina voi istuttaa kuuntelemaan luentoa hevosen hampaista, kun lapsilla on kova hinku kepparirataa rakentamaan ja hyppäämään. Myös kouluratsastus on heille todella mieleistä, Arisalo kertoo.
Jutun lyhennös on julkaistu Turkupostissa 2/2019.