Kaupunkiarkeologia

Kaupunkiarkeologia tutkii vanhojen kaupunkien kulttuurikerroksia, jotka koostuvat maakerroksista, rakenteista ja löydöistä. Varsinais-Suomessa tämä koskee keskiaikaisen Naantalin ja Turun sekä 1600-luvulla perustetun Uudenkaupungin vanhoja asemakaava-alueita, jotka on määritetty kiinteiksi muinaisjäännöksiksi.  Muinaismuistolaki (295/63) edellyttää, että kiinteät muinaisjäännökset otetaan huomioon kaikessa maankäytön suunnittelussa.

Kaupunkiasutuksen jälkiä voidaan seurata Turussa 1200-luvun lopulta, 1300-luvun alusta lähtien. Tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin ympäristössä kulttuurikerroksen vanhimmat osat ovat paikoin yli neljän metrin syvyydessä. Naantalissa ja Uudessakaupungissa kulttuurikerrokset voivat olla hyvin ohuet.

Kaupunkien kulttuurikerroksista löytyy puu- ja kivirakennusten jäännöksiä, holvikellareita, hirsiseinien osia, kaivoja, aitarakenteita sekä katu- ja pihakiveyksiä. Katujen ja tonttien alle on jäänyt myös kokonaisia hautausmaita. Maakerrostumissa on niin ikään käyttöesineitä ja niiden palasia, rahoja, vaatteiden ja jalkineiden jäännöksiä, ruuan tähteitä sekä muinaisten kasvien osia, jotka paljastavat monenlaisia asioita ihmisten arkielämästä.

Kaupunkien kulttuurikerrokset ovat tietopankki, jotka välittävät tietoa paitsi kaupunkien synnystä ja kehityksestä myös kaupungista asuinympäristönä sekä kaupunkilaisten tavaran tuotannosta ja kuluttamisesta, kaupankäynnistä, kotitarvekäsityöstä ja ammattimaisesta tuotannosta.