Brahenpuisto
Pinta-ala 7200 m²
Hoitoluokka A1 edustusviheralue
Puusto Brahenpuiston alkuperäinen puusto on vuodelta 1888. Puistossa kasvaa muun muassa vuorijalavia, vaahteroita, puistolehmuksia, hopeavaahteraa ja kaukasiansiipipähkinää. Lisäksi puistossa kasvaa aikaansa uhmaava korkkipuuvanhus, joka istutettiin vuonna 1896 osana korkkitehtailija Wilenin puulahjoituksia. Vuosikymmenten kuluessa puustoa on uudistettu ja viime vuosien pyrkimyksena on ollut saavuttaa puiston alkuperäinen ilme. Vanhoja puita on jouduttu kaatamaan huonokuntoisina, sillä moniin jalaviin oli iskenyt sienitauti.
Ensimmäiset julkiset kaupunkipuistot rakennettiin 1800-luvulla viihtyisyyttä, virkistystä ja huvittelua silmällä pitäen. Yksi Turun vanhimmista puistoista on Tuomiokirkon kupeessa sijaitseva Brahenpuisto. Ensimmäiset "hortukset" muodostettiin alueelle jo 1600-luvun jälkipuoliskolla. Puistoistutukset aloitettiin Turun palon jälkeen 1833, ja Brahenpuistoa uudistettiin ja laajennettiin vuosina 1886-1888. Puisto sai tunnusomaisen monumenttinsa, kuvanveistäjä Walter Runebergin veistämän Pietari Brahen patsaan vuonna 1888. Tuolloin patsas pystytettiin hiekkakentälle, mikä herätti arvostelua. Niinpä uusi kaupunginpuutarhuri Lars Mauritz Fabian Hammarberg teki vuonna 1899 esityksen Brahenpuiston uudistamiseksi, joka sisälsi patsaan ympäristön nurmettamisen ja koristamisen näyttävillä tuhansista kukista muodostetuin medaljonki- ja tapetti-istutuksin. Hammarbergin suunnitelman pohjalta kavennettiin myös Porthaninpatsaan suuntaan avautuvaa aukiota, jolloin puistojen välinen näkymälinja heikkeni.
Turun vanhimmat puistot
Turun tunnetuimmat ja arvoikkaimmat historialliset keskustapuistot sijaitsevat Tuomiokirkon ja Vanhan suurtorin välisellä alueella. Puistojen vanhimmat istutukset ovat peräisin jopa 1830-luvulta. Alueen puistot olivat osa Kulttuuripääkaupunkipuistoa vuonna 2011, sillä Turku nimettiin myös Euroopan puupääkaupungiksi. Turun puuistutusten ja puutarhojen historia ulottuu satojen vuosien taakse ja usein sanotaan, että koko Suomen puutarhakulttuuri on itänyt Aurajokilaakson hedelmällisestä maaperästä. Vuonna 1828 vahvistettu asemakaava loi edellytykset vehreälle kaupunkirakenteelle ja julkisille kaupunkipuistoille.