Linnanpuisto

Linnanpuisto

Pinta-ala 2.6 ha

Hoitoluokka A2 käyttöviheralue

Puusto Linnanpuisto on kasvillisuudeltaan hyvin monipuolinen käsittäen noin sata eri puu- ja ruohovartista kasvilajia. Puistossa kasvaa muun muassa koristepensaita, perennaryhmiä, sembramäntyjä, vaahteraa, tammia ja hevoskastanjoita.

Sijainti kartalla

Vuonna 1900 kaupunginpuutarhuri Mauritz Hammarber esitti kaupunginvaltuustolle puiston rakentamista Turun linnan ympärille, sillä se oli ensimmäinen kohde johon meritse Turkuun saapuvien huomio kiinnittyy. Alueelle avattiin 1906 ulkoilmamuseo, jossa oli kansanomaisia rakennuksia kuten vänrikki Stoolin ja Perniön aitta. Puisto osoittautui heti valmistuttuaan riittämättömäksi, jolloin Hammarbergin seuraaja puutarha-arkkitehti Söderberg laati 1907 suunnitelman Linnanpuiston laajentamiseksi.

Vuoden 1909 Puutarhalehdehssä Söderberg kuvailee pyrkineensä ratkaisuun, joka oli sopusoinnussa linnan kanssa. Koska puistoa ympäröi kolmelta sivulta vilkas satama katsoi Söderberg aiheelliseksi sulkea nämä sivut tuuheilla rajaistutuksilla savun ja melun kulkeutumisen estämiseksi puistoon. Söderbergin arkkitehtikoulutus näkyy tässä suunnitelmassa, jossa hän on piirtänyt puistoon lukuisia koristeellisia rakennuksia. Sisääntulo puistoon tapahtui kaarellisen puusta rakennetun porttilaitteen kautta pitkänpyöreälle pihalle, joka oli ympäröity kukkaryhmillä ja kahdella yksittäispuulla. Oman tyylinsä Söderberg määritteli luonnolliseksi, jota ilmensivät puiston käytävien pehmeät viivat ja kauniit taivutukset. Portilta mutkittelevat käytävät johtivat kaarrellen milloin vaaleiden koivulehtojen välistä näköalapaikoille milloin synkkien havuryhmien kautta aurinkoisille nurmikoille. Siellä täällä tarjosivat perennaistutuksilla ympäröidyt kivi-istuimet kulkijalle leposijan. Istutuksia suunnitellessaan kertoi Söderberg pyrkineensä kotimaisiin lajeihin. Poikkeuksena muutamat yksittäiskasvit, joita sijoitettiin lähinnä sisääntulon edustalle. Muuten suosittiin yksinkertaisia ja vaatimattomia ympäristöön sopeutuvia kasveja. Pensasistutuksista Söderberg mainitsee erikseen syreenit ja angervot. Puiston erikoisuuksiin kuuluivat renessanssityylinen temppeli ja villiviinein katettu 20 metriä pitkä pergola.

Näyttävään suunnitelmaan ja ilmeisesti myös toteutukseen pohjautuneen Linnanpuiston hoito kuitenkin laiminlyötiin, sillä 1920-luvun sanomalehdissä muutamat närkästyneet kaupunkilaiset valittivat puiston muistuttaneen kaatopaikkaa. Vuonna 1929 Turussa vietettiin kaupungin 700-vuotis juhlia, joita edelsi yleisten alueiden ehostaminen. Saman vuoden keväällä ryhdyttiin Linnanpuistoa kunnostamaan siirtämällä Pernosta Bagarlan herraskartano, linjaamalle uudelleen puiston käytäviä ja istuttamalla runsaasti lehmuksia ja pensaita. Linnanpuiston uusimistöitä jatkettiin 1930-luvun alussa. Tuolloin vallinneen ankaran työttömyyden vuoksi työt suoritettiin hätäaputöinä ja niihin osallistui 60 miestä.

Toisen maailman sodan pommitukset vaurioittivat pahoin paitsi itse linnaa myös sitä ympäröivää puistoa. Kunnostustöihin ryhdyttiin vuonna 1950.