Urheilupuisto

Urheilupuisto

Pinta-ala 17,6 ha

Puusto Urheilupuistossa kasvaa yli 85 erilaista puuvartista kasvia, joista harvinaisuuksia ovat muun muassa vuorivaahtera, mustapoppeli ja valkosaarni. Biologisen museon ympäristössä kasvaa douglaskuusi ja strobusmänty.

Sijainti kartalla

Tiesitkö, että...

  • Urheilupuiston kiertävä 1400 metriä pitkä lenkkipolku eli Karikonlenkki sai nimensä legendaariselta urheiluvalmentajalta Paavo Karikolta, joka oli myös Suomen ensimmäinen kunnallinen urheiluohjaaja vuosina 1938–1969.
  • Samppalinnan päreillä vuorattu puinen tuulimylly on rakennettu vuosina 1859–61. Se on ainut Turun kaupungissa jäljellä oleva tuulimylly. Myllyn juurella sijaitseva myllynomistajan asuinrakennus on peräisin samalta ajalta.
  • Turun kansallisen kaupunkipuiston alueen historiallisten puistojen kävelyreitti löytyy Citynomadi-nimisestä sähköisestä opaskarttapalvelusta.

Urheilupuisto on liikunta- ja urheiluaktiviteetteja yhteen kokoava kaupunkipuisto, jossa eri lajien kentät ja suorituspaikat on sijoiteltu puistomaiseen ja nykyisin lähes metsäiseen ympäristöön.
Puisto jakaantuu toiminnoiltaan useaan osa-alueeseen siten, että Paavo Nurmen stadionin lähiympäristö muodostaa puiston toiminnallisen keskuksen, sydämen, josta johtaa useita kulkureittejä puiston reunoilla sijaitseville pelikentille. Aluetta kiertää lenkkipolku, jota rajaava lehtometsävyöhyke toimii samalla koko puistoa reunustavana viheralueena. Urheilupuistossa on kaksi leikkipuistoa sekä useita historiallisia puistorakennuksia.

Urheilupuisto perustetaan vuonna 1893

Urheilupuiston perustaminen ajoittuu 1880-luvun murrosaikaan, jolloin maisemapuistoista siirryttiin vähitellen toiminnallisten käyttöpuistojen suuntaan. Puiston sijoituspaikoiksi suunniteltiin mm. Ruissalon Kansanpuistoa, Kupittaanpuistoa, Vähä-Heikkilän kallioita, Parkinmäkeä ja Iso-Heikkilää. Lopulta kaupunginlääkäri Axel Reinhold Spoof ehdotti, että amfiteatterimainen maasto soveltuisi parhaimmillaan tuhansille katsojille. Kukkula oli siihen asti ollut pelkää kalliota, heinikkoa ja lammikoita. Puita siellä ei kasvanut juuri ollenkaan.

Ehdotusta kannatettiin ja hanketta ryhtyi seuraavana vuonna ajamaan vastaperustettu Åbo Idrottsvänner – Turun Urheilunystävät. Urheilupuisto perustettiin vuonna 1893 kaupunginvaltuuston luovuttaessa yhdistykselle Samppalinnanmäen myllyntakaisen 16 hehtaarin suuruisen alueen 25 vuoden ajaksi urheilukenttäkäyttöön. Ehtona oli, että yhdistys laittaa puiston kuntoon ja rakentaa sinne mm. kahvilan, ja jo seuraavana syksynä puiston ensimmäinen kenttä oli valmis. Urheilupuisto vihittiin käyttöön 1.10.1893 pyöräilykilpailun ja tennisotteluiden yhteydessä

Seuraavina vuosina Urheilupuistoa rakennettiin nopealla aikataululla. Vuonna 1894 kaupunginvaltuusto myönsi ns. tivolirahaston varat Urheilunystävien käytettäväksi. Puiston rakentamiseen käytettäviä varoja hankittiin myös mm. arpajaisten, kansanjuhlien ja teatterinäytösten avulla.

Massiiviset maansiirtotyöt tehtiin hevosilla

Kuten Turun muidenkin mäkipuistojen rakentaminen, myös Urheilupuisto vaati massiiviset maansiirtotyöt siitäkin huolimatta, että sileiden kallioiden haluttiin jäävän paljaiksi. Aurajoen rantalaitureita suoristettiin samaan aikaan Urheilupuiston rakentamisen kanssa. Työstä ylijäänyt multa ja muta kuljetettiin ylös Urheilupuistoon. Joenpohjan mudan kuljetukset mäelle jatkuivat useiden vuosien ajan. Kuormien suuresta määrästä kertoo esimerkiksi se, että pelkästään yhden, lähes pohjattoman lammen täyttäminen vaati yli 40 000 hevoskuormaa multaa. Puistoon istutettiin tuhansia pääasiassa lahjoitusvaroin saatuja puita, ja Urheilupuiston alue aidattiin kaksi kilometriä pitkällä lauta-aidalla. Sisäänpääsystä puistoon perittiin normaalisti pääsymaksua ja vain kahtena päivänä vuodessa sisäänpääsy oli maksuton.

Paavo Nurmi vs Edvin Widen

1910-luvulle tultaessa harkittiin vakavasti Urheilupuiston huomattavaa pienennystä huvila-asutuksen tieltä, mutta esitys kaatui lopulta ja puistoa päätettiin sen sijaan laajentaa Itäiselle Pitkäkadulle päin. Heinäkuussa 1926 valmistuivat pukukopit ja kivihiilimurskasta tehty juoksurata vihittiin käyttöön. Tuolloin Paavo Nurmi juoksi 1500 metrin juoksukilpailun Ruotsin Edvin Widen kanssa ­­- tapausta seurasi 10 000 katsojaa.

Puistoa kehitetään Turun kaupungin toimesta

Urheilunpuiston hoitovastuu siirtyi Turun Urheilunystävät -seuralta Turun kaupungille puiston täyttäessä 50 vuotta 1.10.1943 ja samassa yhteydessä poistettiin myös puiston pääsymaksut. Kaupungin hallussa puisto myös alkoi elävöityä entistä monipuolisemmaksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi.

Puistosta on sen koko historian ajan käytetty nimeä Urheilupuisto, ja virallinen nimeäminen – suomeksi (Urheilupuisto) vuonna 1946 ja ruotsiksi (Idrottsparken) vuonna 1953 – oli vain muodollisuus.

Aidatusta puistosta julkiseksi tilaksi

1950-luvun alussa kaupunginpuutarha hankki Urheilupuiston lammikoihin ensimmäiset koristelinnut; viisi valkeata ja kolme mustaa kyhmyjoutsenta. Uudistetut lammet aidattiin verkkoaidalla. Samaan aikaan heräsi myös keskustelu Urheilupuiston yleisestä tilasta. Kaupunginpuutarhuri Aarno Hellemaan mielestä Urheilupuisto oli eräs kaupungin kauneimpia paikkoja ja sen vuoksi siitä olisi kehitettävä julkinen puisto. Urheilupuisto oli tuolloin aidattu korkealla umpinaisella lauta-aidalla, jonka tarkoitus oli estää kaupunkilaisia pääsemästä puistoon urheilutilaisuuksien aikana ilman pääsylipun lunastamista. Hellemaa ajoi puistoa rumentavan aidan poistamista ja pääsylippujen tarkastuksen järjestämistä stadionin välittömässä läheisyydessä, jolloin tilaisuuksiin osallistumattomat kaupunkilaiset voivat vapaasti kulkea puiston muissa osissa. Lauta-aita poistettiin 1970-luvulla


Sotien jälkeen Urheilupuiston urheilupaikat eivät riittäneet kaupungin kasvavalle väestölle ja urheilupaikkoja alettiin rakentaa muuallekin kaupunkiin. Stadion, jonka 4000-paikkainen katsomo valmistui vuonna 1989, nimettiin Paavo Nurmi -stadioniksi vuonna 1997. Tuolloin Nurmen syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta.

Tiesitkö, että...

  • Urheilupuiston kiertävä 1400 metriä pitkä lenkkipolku eli Karikonlenkki sai nimensä legendaariselta urheiluvalmentajalta Paavo Karikolta, joka oli myös Suomen ensimmäinen kunnallinen urheiluohjaaja vuosina 1938–1969.
  • Samppalinnan päreillä vuorattu puinen tuulimylly on rakennettu vuosina 1859–61. Se on ainut Turun kaupungissa jäljellä oleva tuulimylly. Myllyn juurella sijaitseva myllynomistajan asuinrakennus on peräisin samalta ajalta.
  • Turun kansallisen kaupunkipuiston alueen historiallisten puistojen kävelyreitti löytyy Citynomadi-nimisestä sähköisestä opaskarttapalvelusta.