Sade on viimein kastellut Kylämäkeä sen verran, että vanha emäntä uskaltautui sytyttämään tulen pataan saippuankeittoa varten. Tänä vuonna saippua valmistuu naudan ihrasta sekä tietenkin lipeästä, suolasta ja vedestä. Saippuaa keitetään noin neljä tuntia, jonka jälkeen seos kaadetaan jäähtymään laakeaan astiaan. Parin päivän kuluttua hyytynyt seos leikataan paloiksi, joita kuivatetaan ja käännellään kuukauden päivät. Tämän jälkeen saippuan pitäisi olla käyttövalmista: kiinteää ja vaaleankeltaista. Iso-Kohmon talossa puolestaan valmistuu tänään omenahilloa sekä heittäydytään keräilyharrastuksen vietäväksi. Kiiltokuvat ja postimerkit ovat täyttäneet tuvan pöydän, ja onpa nuori emäntä ottanut omatkin aarteensa esiin: mittavan lankakokoelman sekä kadehdittavan määrän erilaisia kakkuvuokia. Mikäs sen kätevämpää kuin keräillä hyödyllisiä käyttöesineitä!

Jatkokertomus Annelista ja kanoista osa III "Moon teheny teille tämmöösen ohojeen askarehista, notta kanalassa pysytähän tyytyvääsinä, kanat hianoona ja Kari komiana." Annelin lempikana on Helena Kana. Vaikka Helena syö myös jyvät ja rikkaruohot kauniisti Annelin kädestä, ovat hänen lempiruokaansa mustat viinimarjat - ja tämän Anneli tietää. Kaunis Helena Kana pitää myös kovasti Annelista, kuten tekevät myös muut Iso-Kohmon kanat sekä Kari-kukko. Anneli onkin todellinen kanakuiskaaja - kanat paitsi syövät Annelin kädestä, antavat hänen myös silittää pehmeitä sulkiaan. Kanat ovat kukoistaneet Annelin hyvässä hoidossa, mutta kesä kulkee vääjämättä kohti syksyä, jolloin Annelin on aika palata kotiin Seinäjoelle. Niinpä Anneli on laatinut emännille tarkan ruokinta- ja työjärjestyksen, jotta kanat saavat jatkossakin appeensa säntillisesti: Klo 6. Valot sytytetään (pimenänä vuodenaikana). Jyväannos, n. 1/3 päivän jyvämäärästä lattiapehkuihin. Kanala lämmitetään (talvella). Vettä kanoille. Klo 8. Aamuape, 1/2 päivän apeannoksesta. Puhdistutyöt. Klo 9.30. Vihanneksia kanoille. Klo 11. Pieni annos lihaa tai luurouhetta kaukaloista. Klo 12. Jyväannos n. 1/3 päivän jyväannoksesta. Sirotellaan lattiapehkuihin. Klo 14.30. Keitettyä perunaa välipaloiksi kaukaloista. Klo 16. Iltapäivä-ape, 1/2 päivän annoksesta. Sytytetään talvisaikaan valot. Klo 18. Iltajyvät, loput päiväannoksesta eli 1/3. Klo 19. Iltatarkastus. Valot sammutetaan. (Hannula, Gebhard, Harmaja, Ollonqvist & Wiherheimo: Emännän tietokirja II, WSOY 1931.)

Ken kuuseen kurkottaa… no rengithän siellä ährää. Parhaimmat vanteet kimpipyttyjen ympärille saadaan kuusen alaoksista tai jostain muusta notkeasta puusta. Vaan miten on kesän kuivuus mahtanut vaikuttaa puun taipuvuuteen? Pitäisiköhän puita liottaa vaikkapa Jaaninojassa yön tai pari?

Kesän satoa säilötään tänään Iso-Kohmossa umpioimalla. Emäntien ylpeys, Ällätikku-kisassa voitettu reksauskattila, pääsi nyt ensikertaa esiin, mutta tehostaakseen työnsä määrän, umpioivat emännät osan herkuista myös perinteisessä kattilassa. Katsellessaan umpiotölkkien pulputusta, totesi nuori emäntä umpioinnissa olevan aina mukana hieman taikaa. Emäntä komppasi vieressä: "Siksi me teemmekin tämän kattilassa emmekä uunissa: että näkee kuplat."

Aamun valjetessa sateisena - ja huomattavasti viime viikkoja viileämpänä - päättivät emäntä ja Anneli tänään olevan otollinen päivä leipomiselle. Pohtiessaan, mitä herkkua sitä huomisille pyhäkahveille leipoisi, muistui emännän mieleen mummin peruja oleva omenavanukkaan resepti. Vanukas sai myös Annelin hyväksynnän, ja näin isokohmolaiset ryhtyivät tuumasta toimeen. Leivonnan tiimellyksessä Anneli yllätti emännän toteamalla: "Musta tuloo aikuusena ruuanlaittaja." Tästähän emäntä innostui: olisiko Annelin likinäköisyys torjuttavissa terveellä ruuanlaittoharrastuksella? Tiedä häntä, mutta kesä maalla alkaa selvästi tehdä tehtäväänsä!

"Moltihin uimassa joessa ja oli kahaviakin ja pullaa! Emännät meinas notta vasta askarehien jäläkehen voiraan mennä ku on vähä vilipoosempi ja ettei hommat jää tekemättä. Ja hyvähän se oli mennä sen jäläkehen ku koko päivän ahkeroonu! Kallio oli vähä lipoone mutta puolla päästihin hyvin alaha. Lotrattihin notta roisku ja ihan eheroontaharoon ryhryttihin opettajattarenkin kans vesisotahan!"

Nyt on rengeillä paras terä hukassa! Emännille tuskin kelpaa pohjaton pytty. Pohja ei pysy astian laidoissa, jos ei siihen uurra käypää uraa. Uurresaha valmistui juuri vanhan mallin mukaan, mutta mistä siihen saisi kelpo terän? Löytyisiköhän nurkista vanhaa sahaa tai sirkkelin terää, josta semmoisen voisi lohkoa?

Voi kurjuutta! Jatkuva helle kiristää hermoja jopa Iso-Kohmossa ja emännät ovat ottaneet ennennäkemätöntä pesäeroa toisiinsa. Emäntä sulkeutui jo aamusta salikamariin Singerin äärelle tekemään tilkkumattoa, nuori emäntä puolestaan linnoittautui hellan liepeille valmistamaan simaa ja mansikkahilloa. Perinteistä puheensorinaakaan Iso-Kohmosta ei ole tänään juuri kuulunut - emäntäkin totesi vain, että tulisipa ukkonen pian kun niin kovasti vihastuttaa. Oi toivottavasti elo Iso-Kohmossa palaa pian takaisin normaaleihin uomiinsa!

Eipä näillä helteillä juuri ihanteellisempaa tekemistä ole kuin pitkäkseen asettuminen ja kirjojen maailmaan uppoutuminen. Ota tästä siis oivia lukuvinkkejä mukaan matkoille, aurinkotuolille, rannalle tai vaikkapa mökille! Vaikka Iso-Kohmossa askareita paahdetaankin helteestä huolimatta, on Annelin lukuinto onnistunut tarttumaan pienissä määrin myös emäntiin. Nuori emäntä suosittelee oheisesta listasta luettavaksi erityisesti Jalnan veljeksiä sekä Lammermoorin morsianta. (Kotiliesi N:o 13-14, heinäkuu 1954)

Jatkokertomus Annelista ja kanoista osa II Munimispesän mysteeri "Mihinä kaikki munat on? Ramaasooko teitä vai miks tootta näin flataasia?" Annelin askareihin kuuluu kanojen hoito: kanala kukoistaa ja emännät ovat ylpeitä kesätyttärestään. Siksi olikin yllättävää, kun kananmunat loppuivat, eikä lauantain leipomispäivänä ollut munan munaa sunnuntain kakkua varten. Munimisen ja hautomisen sijaan kanat pitivät pitkin päivää äänekästä kalabaliikkia sisällä kanalassa. Kari-kukkokin oli jotenkin tolaltaan ja apeana. Munalakon jatkuessa heräsi kysymys: oliko syynä Annelin huolenpito, epäluottamus Kari-kukkoon vai jokin muu kanarouvien elämää järkyttänyt asianhaara? Tutkittuaan kananhoito-oppaita ja seurattuaan huolella kanasien käyttäytymistä, Anneli lopulta ymmärsi, että munalakon syy saattoi löytyä munintapesän uumenista. Hän ei ollut aikaisemmin syvällisesti ymmärtänyt miten tärkeä osa kananelämää muniminen ja munimispesä ovatkaan. Sen jälkeen, kun Kari-kukko valitsi keväällä kanoilleen kaikkein parhaan ja turvallisimman pesän, ne vuoron perään munivat vain siihen liki päivittäin. Miksi siis Kari-kukon kanaparvelleen valitsema munintapesä ei enää kelvannut? Anneli marssi kanalaan ja löysi lopulta pesästä jotain sinne kuulumatonta ja hyvin yllättävää – kirjelapun. Silloin Anneli tajusi, miten tarkkoja ja pedantteja kanarouvat olivatkaan. Yhdessä ne olivat päättäneet, että pesä on huono, koska sinne oli eksynyt vieras esine. Miten huojentuneita kaikki olivatkaan ja varsinkin Kari-kukko, kun kanalan turvallinen arki palautui, Anneli siivosi paperilapun pois, ja päiväkausien munintalakko päättyi! Kaikkien mieltä jäi kuitenkin vaivaamaan se, oliko outo kirje emäntien epäselvä kauppalappu vai kenties lemmenluritus Kari-kukon kilpailijalta, pihapiirin komealta ukkofasaanilta. Jatkuu seuraavassa osassa!

Oli tekeillä sitten pieni tai suuri kimpiastia, alkaa todellista tarkkuutta vaativa vaihe, kun kimpien sisä- ja ulkopinnat on saatu höylättyä muotoonsa. Tulkkien avulla varmistetaan, että kimpien sivut saadaan höylättyä juuri oikeaan kulmaan. Fuskata ei voi, vaikka mieli tekisi.

Kotiliesi kuuluu Iso-Kohmon emäntien suosikkilehtiin, ja silloin tällöin emännät intoutuvat jopa osallistumaan lehden Ällätikku-kilpailuun. Vankalla tietämyksellä - ja ehkä pienellä onnenkantamoisella - tuoreimman Ällätikku-kilpailun voitto osui Iso-Kohmon emännille! Palkinnoksi tietämyksestään emännät saivat upouuden höyrymehukattilan sekä umpiokattilan täydellisine välineineen. Uusi mehukattila pääsi heti tänään testiin, kun emännät ryhtyivät keittämään Kylämäen runsaasta marjasadosta mustaherukka- ja sekamehua. Umpiokattila puolestaan jää odottamaan elokuun kahdeksatta, jolloin emännät aloittavat säilöntäurakan. Kyllä sitä uusilla välineillä kelpaa keitellä! Olisitkos sinä tiennyt, kuuluuko lämpömittari umpio- vai mehukattilaan?