Talot ja pihapiirit

Luostarinmäen talot ja pihat kertovat 1700–1800-lukujen asumiskulttuurista. Alueen ensimmäiset asukkaat rakensivat itselleen pienen asunnon. Myöhemmin taloja laajennettiin rakentamalla lisähuoneita ja ulkorakennuksia.

Umpeen rakennettuun pihaan pääsi portista, jonka päällä oleva kyltti kertoi talon osoitteen. Vielä ennen vuoden 1827 paloa kaikilla Turun kaduilla ei ollut nimiä eikä taloilla varsinaisia osoitteita. Ainoastaan korttelin nimi ja tontin numero kertoivat missä osoitteessa oltiin.

Tupa oli talon tärkein huone. Siellä syötiin, nukuttiin ja tehtiin puhdetöitä. Ruoka keitettiin avotulella ja leipä paistettiin kerran tai pari vuodessa tuvan leivinuunissa. Pihapiiriin kuului myös aitat, vajat ja karjasuojat lehmiä, vuohia tai lampaita varten.

Vuosien kuluessa talot vaihtoivat omistajaa, niitä korjattiin ja niihin tehtiin uudistuksia. Ajan muodin mukaisesti taloja alettiin laudoittaa, ikkunoita suurennettiin ja kotia kaunistettiin maalilla ja tapeteilla. Kun Luostarinmäestä tuli museo, kodit entistettiin Turun paloa edeltävään asuunsa.