18.6.2009

Silmäys Turun historiaan

7 Kustaa III

Hävityt sodat ja alueluovutukset havahduttivat Ruotsin kiinnittämään huomion Suomen puolustukseen. Vuosisadan puolivälissä alettiin rakentaa everstiluutnantti Augustin Ehrensvärdin johdolla Sveaborgin linnoitusta. Helsingin edustalla oleville saarille syntyi linnoitusketju, jota täydennettiin Suomen vesille soveltuvilla aluksilla. Vähäisempi kaksoislinnoitus rakennettiin Loviisan kohdalle. Myös itäisen Suomen järvialueen puolustusta kehitettiin.

Rauhaa kesti yli kolme vuosikymmentä. Suomessa heräsi rauhan aikana G. M. Sprengtportenin innoittamana ajatus Ruotsista irtaantumiseksi ja maan itsenäistymiseksi Venäjän tuella. Kustaa III sai kuitenkin tiedon aateliston oppositiosta ja pyrki lisäämään kuningasmielisyyttä maassamme. Kustaa halusi toteuttaa myös toisen mieliajatuksensa, valtakunnan laajentamisen itään. Hän aloitti v. 1788 Venäjää vastaan sodan, jonka tärkeimmät taistelut käytiin merellä. Ratkaisuksi muodostui Ruotsinsalmen toinen meritaistelu heinäkuussa 1790, jolloin ruotsalaiset löivät venäläisen laivaston. Kustaa pystyi taivuttelemaan Katariina II:n rauhaan, joka solmittiin Värälässä.

Kustaa III:n 1788-90 käymä Venäjän-sota muistetaan Porrassalmen ja Ruotsinsalmen voittojen ja Anjalan liiton ansiosta. Maasodan vaikeina hetkinä v. 1788 Liikkalaan vetäytyneiden joukkojen muutamat upseerit laativat Venäjän keisarinnalle kirjelmän, jossa todettiin lähdetyn torjumaan luultua hyökkäystä, joka paljastuikin laittomaksi hyökkäykseksi. Kuningas sai tietää Liikkalan nootista ja vaati upseereitaan allekirjoittamaan sitoumuksen kuninkaalle. Tuloksena oli Anjalan liittokirja, joka sisälsi uskollisuuden lupauksen kuninkaalle, mutta myös kapinallisten toimien puolustuksen.