Lapsena liikuntaa karttanut Niina Salonen toimii nykyään Turun Naisvoimistelijat ry:n johtokunnan puheenjohtajana ja Turun liikuntalautakunnan varajäsenenä. Seuratoiminta vie lähes hänen kaiken vapaa-aikansa.

Palvelut liikuntaseuroille

Tietoa liikuntaseuroille kohdistetuista koulutuksista, liikuntapaikoista ja avustuksista sivuilla turku.fi/liikunta/seuroille

Vanhan Tampereentien varrella Turun Metsämäessä seisoo vaaleasävyinen rintamamiestalo, jonka pihassa ja portaikossa tuikkivat kodikkaasti joulun jäljiltä pihavalot. Lapset Kerttu, 9, ja Urho, 12, sekä iso dalmatialaiskoira Lumi toivottavat eloisasti tervetulleeksi. Perheen äiti Niina on juuri aloittanut kolmevuotisen puheenjohtajan kautensa Turun Naisvoimistelijoissa. Seuratoimintaan hänet vei aikoinaan mukaan tytär Kerttu, joka harrasti rytmistä voimistelua viitisen vuotta. Vaikka tytär löysi sittemmin toisen harrastuksen, veri veti äitiä jäämään seuraan.

- Ainakaan seuraavaan kolmeen vuoteen minun ei tarvitse miettiä mitä tekisin iltaisin ja viikonloppuisin, Salonen naurahtaa.

Liikunta vei Salosen vasta aikuisena mukanaan, mutta veikin sitten tosissaan, personal traineriksi kouluttautumisesta ja yksityisyrittäjyydestä lähtien. Nykyään Salonen työskentelee Turun kaupungin sivistystoimialalla projektikoordinaattorina. Käytännössä kaikki vapaa-aika sujuu seura-asioiden ympärillä.

- Sanonkin aina, että seuraa voi harrastaa. Minun harrastukseni on se, että mahdollistan muiden ihmisten harrastamisen.

Kansalaistoiminta murroskohdassa

Koko perhe on mukana kannustamassa Urhoa ja Kerttua heidän harrastuksissaan.

Perinteikkäällä TNV:llä on osa-aikaisesti palkattuja ohjaajia ja valmentajia, mutta suuri osa toiminnasta pyörii pitkälti talkoovoimin. Esimerkiksi näytösten ja kisojen takana on paljon huomaamatonta työtä, jota ilman ei mikään toteutuisi. Jonkun täytyy aina hoitaa somistukset, kukat, lipunmyynti, tarjoiltavat ja monet muut juoksevat asiat.

Vaikka asioille on aina löytynyt tekijänsä, eletään seuratoiminnassa tietynlaista murroskohtaa.

- Vanhan aktiivisukupolven ja uusien tekijöiden välillä on aukko, joka pitäisi onnistua täyttämään.

Seuratoiminnalle on ollut luonteenomaista, että koko perhe osallistuu yhdessä talkootyöhön. Jäsenmäärän laskettua huippuvuosiin verrattuna aktiivijäsentenkin osuus on kutistunut. Salonen toivoo, että vanhemmat näyttäisivät tässä edelleen esimerkkiä jälkikasvulleen.

- Läsnäolollaan aikuiset osoittavat kiinnostusta lapsensa harrastukseen, ja sitä kautta seuratyön merkitystä myös opitaan.

TNV:n harrastajamäärät ovat vakaat senioreiden ja lasten ryhmissä, mutta teini-ikäisten kohdalla tapahtuu notkahdus. Salonen puhuu drop out -ilmiöstä, joka osuu monen 12–15 -vuotiaan harrastajan kohdalle. Tässä hätiin on tulossa suunnitteilla oleva seuran iltapäivätoiminta, johon otetaan mukaan apuohjaajiksi seuraharrastajia n. 12-vuotiaista ylöspäin.

- Ideana on, että nuoret pääsevät itse suunnittelemaan seuran toimintaa ja kehittämään siitä omannäköistään. Toivottavasti se sitouttaa jäseniä mukaan tiiviimmin ja pitkäaikaisesti.

Lumi-koira on aina siellä missä tapahtuu.

Yhdistystoiminnan etuoikeudet ja velvollisuudet

Ylipäätään Salonen peräänkuuluttaa yhteisöllistä ja yhdessä tekemisen kulttuuria. Tätä päivää leimaa tietynlainen yritysajattelu, joka on rantautunut myös seuratoimintaan. Yritys- ja yhdistystoiminnan erot ovat jossain määrin hämärtyneet.

- Haluamme tähdentää, että jäsenet yhdessä pyörittävät tätä liikuntaseuraa. Siinä mielessä emme ole kuntokeskus josta voi vain ostaa haluamansa palvelun, lataa Salonen.

Tuore puheenjohtaja muistuttaakin, että seurajäsenyyteen liittyy samalla sekä etuoikeuksia että velvollisuuksia. Parasta olisi, että talkootyö ja vastuut jakautuisivat useamman osallistujan kesken. Ketään ei pakoteta, vaan on vapaus valita, millä panostuksella on itse mukana.

- Nämähän ovat myös luonnekysymyksiä. Eräs työkaverini totesi, että teen ihan samaa TNV:ssä kuin mitä töissä, eli multitaskaan kaikenlaista, Salonen nauraa.

Teksti: Heidi Horila
Kuvat: Heikki Räisänen
Artikkeli on julkaistu Turkupostissa 1/2018.