Natur

Åbo är beläget nära skärgården och gränsar till Östersjön. Läget erbjuder en mångfaldig och vacker natur. I Åbo finns många olika naturstigar och naturskyddsområden och Skärgårdshavets närhet skapar möjligheter att uppleva tusen små öar och skär samt havslivet på nära håll.

Naturens skönhet får inte tas för givet. För att bevara naturens mångfald för framtida generationer bör vi alla förbättra våra levnadsvanor.

Kustområden

Människans påverkan tillsammans med naturfenomen gör att stränderna hamnar i riskzonen. De största hoten mot våra kustområden är övergödning av Östersjön, strandbygge och  klimatförändring. 

Över hälten av våra naturtyper vid kustområden bedöms vara hotade och en fjärdedel anses behöva övervakning. Ytan för de hotade naturområdena är totalt ca fem procent.

Sandstränderna slits och övergöds

Rehevöitymisen seurauksena merestä rantaan ajautuu yhä runsaammin levä- ja ruokomassaa, joka peittää avoimen hietikon alleen ja luo kasvualustaa sille kuulumattomalle kasvillisuudelle.

Alun perin koristekasviksi tuotu kurtturuusu on villiintynyt ja leviää rannikollamme hallitsemattomasti. Kasvi muodostaa jopa hehtaarien laajuisia läpikulkemattomia tiheiköitä eräillä hienoimmista hiekkarannoistamme ja hävittää tieltään alkuperäisen hiekkarantakasvillisuuden.

Hiekkarantojen virkistyskäyttö kuluttaa rantoja ja hävittää niille luonteenomaista kasvillisuutta ja erikoistunutta eläimistöä. Laajoille dyynialueille on myös rakennettu.

Rantaluonnon hoitoon enemmän huomiota

Itämeren kunto on ratkaisevassa asemassa myös rantojen kannalta, ja rehevöitymiskehityksen pysäyttämiseksi olisi paljon tehtävää. Jo umpeen kasvavia rantoja pitäisi ryhtyä hoitamaan ja luonnontilansa menettäneitä maankohoamisrannikon metsiä ja soita ennallistamaan.

Rannoistamme yli kolmannes on jo nyt asutuksen piirissä ja monin paikoin rakentamatonta rantaa on vaikea löytää. Rakentamista pitäisi suunnitella tarkemmin jäljellä olevilla vapailla rantajaksoilla.

Mannerjään paljastamat ikivanhat peruskalliot lintuluotoineen ja kalliolammikoineen, kivikkorannat niittyineen ja harjusaaret hiekkarantoineen ovat kansainvälisesti ainutkertaista rantaluontoa, joiden suojelu koskettaa kaikkia.

Meriluontotyypit

Itämeren monet ongelmat, pahimpana rehevöityminen, ovat vaikuttaneet myös meren luontotyyppeihin. Puolet Itämeren vedenalaisista luontotyypeistä on joko erittäin uhanalaisia tai vaarantuneita.

Uhanalaisimmat vedenalaiset luontotyypit ovat lähellämme Saaristomerellä ja Suomenlahdella, missä ihmistoiminnan vaikutus meriluontoon on suurinta. Suomenlahti on Itämeren rehevöitynein alue ja se ei tule kestämään nykyistä ravinnekuormaansa, joka on kolminkertainen verrattuna muihin Itämeren alueisiin.

Itämeri on nuori ja ekologisesti hyvin herkkä merialue, se on vesitilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovetinen sisämeri. Ainutlaatuisuutensa lisäksi Itämeri on valitettavasti myös yksi saastuneimmista murtovesialtaista.

Itämeren suuri alttius saasteille ja myrkyille johtuu sen mataluudesta ja muodosta, pienestä vesitilavuudesta sekä huonosta veden vaihtuvuudesta. Itämeren keskisyvyys on vain 55 metriä ja veden täydellisen vaihtumisen kestoajan arvioidaan olevan noin 30 vuotta.