Kun Ingrid Johansson syntyi, Suomi oli vielä osa Venäjän keisarikuntaa. Ingridin ja Suomen tulevaa 100-vuotisjuhlaa vietetäänkin yhdessä vuonna 2017. Arki sujuu kotona kotihoidon ja perheen avustamana sekä välillä Portsakodissa asuen.

Kuulas aamu valkenee, Portsakodin ikkunasta näkyy kappale kauneinta Portsaa - mukulakivikatu, jota reunustavat puutalot.

Ingridin päivä on lähtenyt käyntiin varhain. Vietettyään viikon Portsakodin tilapäishoidon yksikössä hän palaa tänään kotiin, joka on ihan kulman takana Sofiankadulla. Ingridin poika Pertti Johansson tulee hakemaan hänet. Sitä ennen syödään vielä lounas Portsakodissa.

Turun kaupungin kuudessa tilapäishoidon yksikössä, joihin Portsakodin yksikkökin kuuluu, asukkaat vaihtuvat ja asuvat välillä kodeissaan kotihoidon tai omaishoitajan avustamina.

Juhlapäivä koittaa tammikuussa. Juhlaa vietetään lähipiirissä, lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten kanssa.

Keisarikunnan aikaan

Ingrid syntyi Turussa tammikuussa 1917. Suomi oli tuolloin osa Venäjän keisarikuntaa, jossa keisarina ja Suomen suuriruhtinaana oli viimeisiä kuukausiaan Nikolai II.

Lapsuusajan maisemat Läntisellä Pitkäkadulla ovat muuttuneet. Kotitalo ja alueen puutalot purettiin jo 1960-luvulla ja tilalle nykyisen linja-autoaseman ympäristöön rakennettiin Matkahuolto.

Sisaruksia Ingridillä ei ole, mutta naapurissa asui Greta, jonka kanssa ystävyys jatkui niin kauan kuin hän eli. Gretan kanssa käveltiin yhdessä koulumatka ylös Aninkaistenkatua, Brahenpuiston läpi Kerttulin kansakouluun. Vähän myöhemmin samaa koulua kävi muuan Mauno Koivisto.

Eväät maitopulloineen olivat aina mukana.

- Koulukirjat saimme koulusta, niitä ei tarvinnut hankkia itse, Ingrid kertoo.

Kansakoulun jälkeen hän suuntasi liikeapulaisten kouluun ja sieltä kauppakouluun. Koulun jälkeen alkoivat työt Valion kaupassa Vuorikadulla ja myöhemmin työvoimatoimistossa, jossa Ingrid työskenteli talvi- ja jatkosodan aikana.

Kirjastosta saa loputtomasti luettavaa.

Kotiin takaisin

Päiviin kotona Sofiankadulla kuuluu lukemista ja uutisten sekä luonto-ohjelmien katsomista televisiosta.

- Ja australialaisen sarjan Kotiin takaisin seuraamista, Ingrid muistuttaa.

Moni laajan kotikirjaston kirjoista on tullut luettua jo pariin kertaan ja kaupunginkirjastosta hänelle haetaan lisää luettavaa. Erityistä kirjasuosikkiaan Ingrid ei halua nimetä, vaan kaikki käy.

Joka aamu kello seitsemän Ingrid keittää kotona ollessaan aamupuuron – totutuista tavoista pidetään kiinni. Poika ja muu perhe käyvät myös tervehtimässä.

- Juomme melkein päivittäin iltapäiväkahvit, vaihdamme kuulumiset ja täytämme ristikoita. Äidiltä saa visaisimpiin kohtiin oikeat ratkaisut. Ja viikonloppuisin syödään yhdessä, Pertti kertoo.

Kesäisin ulkoillaan ja vietetään aikaa yhdessä mökillä Kakskerrassa.

Ingrid lukee mielellään.

Harrastuksista voimaa

Ingridin ja hänen miehensä häitä vietettiin vuonna 1940. Juhlia ei juuri ehditty, sillä papin kotona tapahtuneen vihkimisen jälkeen lähistölle Jarrumiehenkadulle pudotettiin lentopommi.

- Pommisuojassa vietettiin loppupäivä, Ingrid toteaa.

Kun lapset Pertti ja Riitta kasvoivat 1950- sekä 60-luvulla, Ingrid oli kotiäitinä. Koti oli tuolloin Kaarinankadulla.

- Äiti huolehti, että koti oli siisti ja ruoka pöydässä, kun perämiehen työt jättänyt ja laivanmuonittajana työskennellyt perheenisä tuli töistä kotiin, Pertti muistelee.

Sekä Ingridillä että Pertillä on muistissa portaiden kävely talon ylimpään kerrokseen. Ingridillä vielä selkeämmin, kun perheeseen syntyi tyttövauva ja hän kantoi lastenrattaat ylimpään kerrokseen.

Ingrid on ollut leskenä melkein 50 vuotta. Harrastukset ovat siksikin olleet tärkeitä. Niihin on kuulunut muun muassa kuorossa laulaminen, joka alkoi jo sodan jälkeen Nuorisoliiton kuorossa ja jatkui kirkkokuorossa 20 vuoden ajan. Sitä kautta on tullut myös paljon ystäviä.

Vaikka jaloissa ja käsissä vaivaa onkin, Ingridin toimintakyky on kohtuullinen. Se säilyy, kun hoitaa kotona askareita. Portsakodissa toimintakykyä ylläpidetään esimerkiksi kuntosalikäynneillä. Myös karaokella ja muilla aktiviteeteilla on vireyden kannalta iso merkitys.

Lisäksi vaihtuvat taidenäyttelyt ovat arjen ilona. Joulun lähestyessä käytävälle rakennetaan joulukatu. Mikaelin seurakunnan pappi käy myös pitämässä hartauksia.

- Turku on paras paikka asua. Täällä on koti, on aina ollut, Ingrid sanoo vielä.

Teksti: Tiia Laakso. Kuvat: Jaska Poikonen.
Artikkeli on julkaistu Turkupostissa 4/2016.