Karin on käymässä osastolla ensimmäistä kertaa miehensä viime syyskuisen kuoleman jälkeen. Hänet otetaan halaillen vastaan. Karin haluaa kertoa Kaskenlinnan saattohoidon ihmeestä, jonka hän ja hänen miehensä kokivat.

Saattohoito:

  • kuolemaa lähestyvän ihmisen kokonaisvaltainen hoito.
  • Parantavasta hoidosta on luovuttu, eikä sairauden etenemistä voi hidastaa, mutta potilaan oireita
  • voidaan lievittää.

Kaskenlinnan sairaalan kotisaattohoitoa tukeva vuodeosasto

  • Potilaat tulevat kotoa tai terveydenhuollon eri yksiköistä.
  • Akuuttitilanteissa kotisaattohoidon potilaat voivat tulla kotoa osastolle milloin tahansa.

Saattohoitokoordinaattorit

Satu Laine on ollut luomassa myös saattohoitokoordinaattoritoimintaa. Saattohoitokoordinaattori on ensimmäinen linkki potilaan ja mahdollisesti Tyksin tai muun terveydenhuollon yksikön ja Kaskenlinnan osaston välillä. Kaskenlinnassa työskentelee kaksi saattohoitokoordinaattoria. Heillä on yhteys on noin 90:een saattohoidettavaan.

Karin Wicksröm (vas.) on käymässä ensimmäistä kertaa Kaskenlinnan kotisaattohoitoa tukevalla osastolla miehensä viime syyskuisen kuoleman jälkeen. Saattohoitokoordinaattori Jasmine Nummenpää on häntä vastassa.

Hoito oli jatkumoa syöpähoidoille, mutta myös koko Lassen elämälle. Yhteinen 40-vuotinen hyvä ja iloinen yhteiselämä päätettiin täällä inhimillisissä olosuhteissa.

Kun yhteys syntyy

Kotisaattohoitoa tukeva vuodeosasto toimii niin, että osastolla kirjoilla olevat voivat tulla sinne akuuteissa tilanteissa milloin tahansa hoitamaan oireitaan ja päivittämään lääkitystään. Myös omainen voi yöpyä osastolla.

- Meille tullaan pienin askelin, välillä palataan takaisin kotiin, osaston saattohoitokoordinaattori Jasmine Nummenpää kertoo.

Tyksin palliatiiviselta poliklinikalta otettiin ensin yhteyttä Kaskenlinnaan ja pyydettiin lisäämään Lasse potilaiden listalle sekä neuvottiin olemaan yhteydessä Kariniin ja hänen mieheensä. Kun kontakti syntyi, yhteys Tyksiin oli myös edelleen olemassa. Kaskenlinnan kotisaattohoitoa tukeva osasto ei ollut Karin Wickströmille ja hänen miehelleen ennalta tuttu ja kotisaattohoito tuntui vieraalta. Sitä suurempi olikin positiivinen yllätys, kun he kuulivat lisää.  

Kaskenlinnan sairaalassa osastonhoitajana työskentelevä Satu Laine halusi koko osaston saattohoidettavien käyttöön. Kaskenlinnaan osasto syntyi muuttamalla tavallinen osasto yksi paikka kerrallaan kotisaattohoitoa tukevaksi vuodeosastoksi.  Elokuusta 2016 lähtien koko osastolla on keskitytty saattohoitoon.

Luottamus syvenee

Jasmine lähti käymään Karinin ja Lassen kotona. Ja luottamus alkoi syventyä. Kotikäynneillä saattohoitokoordinaattori voi ehdottaa keskustelun ohella ratkaisuja, jotka helpottavat arkea kotona. Yhä useammat haluavat kuolla kotona, jos olosuhteet ja potilaan oireet sen mahdollistavat. Joillekin turvallisinta on olla juuri kotona. Potilaan oma toive toteutetaan aina.

- Meillä oli hyvä olla täällä. Lassen kuoleman jälkeen tunne vahvistui ja olen miettinyt, että täällä tapahtui Kaskenlinnan saattohoidon ihme, Karin Wickström kertoo.

- Olitte mukana rakastavina ihmisinä ja loitte tarinanne. On luonteestasi kiinni, että koet näin, saattohoitokoordinaattori Jasmine Nummenpää lisää. 

Karin kiittelee Jasminen roolia saattohoitokoordinaattorina.

- Avasit vuorovaikutustaidoillasi meille portin saattohoitoon. Ensin kävit kotonamme meidän omalla reviirillämme. Saimme kuulla turvallisissa olosuhteissa lohdullista tietoa saattohoidosta. Jos meidät olisi vain ohjattu suoraan Tyksistä tänne osastolle, ja vaihe saattohoitokoordinaattorin kanssa olisi jäänyt pois, se olisi ollut hankalampaa, Karin lisää.

- Kuulostaa hyvältä, sillä se on juuri saattohoitokoordinaattorin tehtävä – olla linkkinä luomassa turvaa, Jasmine vastaa.

- Olette räätäleitä täällä. Työnne ei ole suorittamista vaan huomioitte koko perheen, Karin kertoo.

Elämä jatkuu

Kuoleman jälkeen osastolta otetaan vielä yhteys potilaiden omaisiin. Puhutaan jälkisoitosta, jonka osastonhoitaja Satu Laine kotisaattohoitoa tukevalta osastolta on kehittänyt. Tavoitteena on, että omaiset jatkavat rohkeina ja luottavaisina eteenpäin. Kauhukuvia ei saa jäädä. Soiton aikana on vielä mahdollisuus avata potilasasiakirjat ja keskustella omaisten tai läheisten mieltä mahdollisesti hiertävistä asioista.

- Kuolema on hirvittävä vihollinen ja se voi jättää mieleen katkeruuden. Itsestä on kiinni, miten haluaa nähdä tilanteet ja miten haluaa päästä eteenpäin, Jasmine kertoo.

- Kokeilimme kaikkea – mitään kiveä ei jätetty Lassen syöpähoidon osalta kääntämättä. Siksi itselleni ei jäänyt mieltä kaihertavia kysymyksiä, Karin avaa.

- Kun soitit minulle ja kysyit vointiani, se tuntui hyvältä. Niille omaisille, joilla ei ole tukiverkkoa, puhelu on varmasti vielä tärkeämpi. Uuden näkökulman arkeen saa jo siitä, kun otatte yhteyttä. Siinä elää myös itse niin lähellä kuolemaa - olosuhteista laskeutuminen vie siksi aikaa, Karin jatkaa.

- Kuolema on yhtä suuri kuin syntymä – kummassakin kyseessä ovat suuret tunteet. On olemassa paljon käsiteltävää, kun jäljellä on vain tyhjiö läheisen poistuessa. Avaamme tilanteita, ettei epäselvyyksiä jäisi. Koemme tärkeäksi, että omaiset jatkavat elämäänsä, Jasmine lisää.

Saattohoidon tarve lisääntyy mm. syöpien yleistyessä ja väestön ikääntyessä koko ajan.

- Olen ylpeä, että Turussa on tarjolla hoitoa, jonka tulisi olla jokaisen saattohoitopotilaan saatavilla. Nyt palvelua on tarjolla vain pienelle osalle. Karinakoti tarvitaan ehdottomasti, mutta se ei yksin riitä. Potilas ja omainen saavat valita paikan, joka on heille sopivin. Karinakoti on kuitenkin avoinna myös lähikuntien potilaille, Jasmine päättää.