Kriisiapu Turussa
Viime perjantain puukotustragedia on järkyttänyt syvästi suomalaisia. Erityisesti se koskettaa tapahtumassa menehtyneiden omaisia ja loukkaantuneita ja heidän omaisiaan. Koko Suomen ajatukset ovat teidän kanssanne. Teistä omaisista saattaa nyt tuntua, että tästä ei selviä koskaan, mutta kokemus osoittaa, että vaikeimmistakin tilanteista selvitään. Tärkeää on kohdata ja käsitellä tapahtuman itsessä herättämiä ajatuksia ja tunteita ja olemalla kärsivällinen omia reaktioita ja muiden läheisten reaktioita kohtaan.
Monet joutuivat Turussa itse hengenvaaraan. Jotkut joutuivat seuraamaan tapahtumia sivusta. Jotkut ovat voineet todeta, että olisin voinut olla paikalla. Teille, jotka olette olleet tällaisessa asemassa, saattavat omat reaktiot yllättää voimakkuudellaan. Voi myös nousta mieleen kysymys, miksi minä koen tämän tilanteen niin voimakkaasti. Onko minulla oikeus näihin tunteisiin? Muistakaa, että te olette kokeneet, että olette olleet hengenvaarassa. Tällöin on luonnollista reagoida.
Tällaiset tapahtumat ovat äärimmäisen harvinaisia
Pelkästään tapahtuneen seuraaminen tiedotusvälineistä on järkyttänyt monia. Turvallinen Suomi ja kotikaupunki on hetkessä muuttunut turvattomaksi paikaksi. Uutisia seuratessa tuntuu, että terrori-iskuja tapahtuu joka päivä ja meiltä unohtuu, että uutisissa käsitellään koko maailman tapahtumia. Turun puukotustapahtuma on ainutkertainen Suomessa. Kannattaa muistaa, että nämä tapahtumat ovat äärimmäisen harvinaisia. Kun tarkastelette ympäristöänne ja elämäänne, onko siinä oikeasti mitään muuttunut. Valtaosa meistä elää yhtä turvallisissa oloissa kuin ennen Turun tapahtumia. Arkeen palaaminen ja tavanomaisten rutiinien säilyttäminen lisäävät turvallisuudentunnetta.
Lapsia ei saa jättää yksin ajatustensa kanssa
Emme pysty suojelemaan lapsiamme näiltä järkyttäviltä tapahtumilta, olennaista lasten kannalta on, että heitä ei jätetä yksin omien ajatustensa kanssa, vaan lapsen kanssa keskustellaan häntä askarruttavista asioista. Jos koulumatka tai kouluunmeno pelottaa, kannattaa se alussa ensimmäisinä päivinä tehdä mahdollisimman turvalliseksi. Lapset tarvitsevat tällaisten järkyttävien tapahtumien jälkeen läheisyyttä ja syliä tavallista enemmän.
On kuitenkin luonnollista, että tällaiset traagiset tapahtumat herättävät meissä tunteita ja kehon reaktioita. Ne herättävät pelkoa, vihaa, hämmennystä, ahdistusta, surua, jopa syyllisyyttä. Kannattaa tunnistaa nämä tunteet itsessä eli kysyä: miltä minusta tuntuu? Miksi minusta tuntuu tällaiselta? Näiden kysymysten kautta saattaa löytyä ymmärrystä itseä ja ehkä myös läheisiä ihmisiä kohtaan. Kannattaa olla utelias itseään kohtaan. Reaktiot eivät ole vaarallisia. Ne viestittävät meille, minkä asioiden kanssa pitää lähteä työskentelemään. Tässä työssä auttaa toisten ihmisten kanssa puhuminen. Monilla on omia keinoja käsitellä tunteita. Liikunta, luonnossa liikkuminen, musiikin kuuntelu, kirjoittaminen, runojen lukeminen jne. auttaa monia. Kannattaa tutkiskella, mikä on se minulle sopiva keino helpottaa olo, kun on oikein vaikeaa.
Suomessa on saatavilla kriisiapua, ja ajatuksena on, että kaikilla, joille on tapahtunut jotakin järkyttävää, on oikeus kriisiapuun. Tätä apua kannattaa ottaa vastaan ja sitä kannattaa käyttää. Usein vaikeiden ajatusten ja tunteiden käsittely on ylivoimaista yksin, mutta mahdollista osaavan asiantuntijan avulla.
Salli Saari
kriisipsykologi