Itämeri, monien sisävesien tavoin, kärsii liiallisesta ravinnekuormituksesta aiheutuvasta rehevöitymisestä. Itämeren tilan parantamiseksi tulisi jokien kuljettamaa ravinnekuormaa pienentää nykyisestä. Turussa tutkittiin jäteveden käsittelyssä jo pitkään käytetyn kemiallisen fosforisaostuksen soveltuvuutta jokimittakaavan luonnonvesien käsittelyyn. Päättyneessä Fosforin saostaminen virtavedestä –hankkeessa pilotoitiin menetelmän käyttöä Paattistenjoella.

Annostelija. Kuva: Turun Ammattikorkeakoulu

Aurajoen sivuhaarassa Paattistenjoessa suoritettiin kahdeksan koejaksoa, joissa nestemäistä ferrisulfaattia annosteltiin jokiveteen vesiympäristöjä rehevöittävän liukoisen fosforin saostamiseksi. Saostuskemikaalia lisättiin jokiveteen tarkoitusta varten rakennetulla virtaama- ja pH-ohjatulla annostelijalla. Paattistenjoella tapahtuvan kemiallisen fosforin saostamisen tavoitteena oli sitoa jokiveden sisältämä liukoinen fosfori sellaiseen muotoon, että se ei enää ole leville käyttökelpoista. Tämä tapahtuu saostuskemikaalin sisältämän raudan avulla.

Menetelmän välittömiä vesistövaikutuksia seurattiin tiiviisti vesinäytteenotolla ja vedenlaatumittauksilla. Tämän lisäksi tutkittiin menetelmän vaikutuksia pohjaeliöstöön ja selvitettiin saostuksessa muodostuvan sakan laskeutumista Maarian altaalla. Tutkimushankkeen tavoitteena oli arvioida menetelmän soveltuvuutta jokimittakaavan vesistöihin ja hankkia tietoa menetelmän ympäristövaikutuksista.

Tulokset lupaavia

Hankkeessa toteutettu pilotointi osoitti, että fosforin suorasaostuksella on mahdollista sitoa tehokkaasti liukoista fosforia myös jokimittakaavan virtavesistä. Vesinäytteiden tutkimustulosten mukaan jokiveden liukoisen fosforin pitoisuudet vähenivät käsittelyn myötä 65 - 87 prosentilla. Happamasta saostuskemikaalista aiheutuva jokiveden pH-arvon lasku on puolestaan jäänyt käytetyillä annosteluilla maltilliseksi, ollen tyypillisesti vain noin 0,5 pH – yksikköä. Menetelmän lyhytkestoisesta käytöstä ei havaittu muodostuvasta sakasta aiheutuvan väliaikaisen visuaalisen haitan lisäksi muita ympäristöhaittoja.

- Fosforin kemiallinen saostus osoittautui tehokkaaksi tavaksi vähentää leville käyttökelpoisen liukoisen fosforin pitoisuuksia jokivedessä. Menetelmän pitkäaikaiskäytön mahdollisista vaikutuksista ei toteutetun pilotoinnin perusteella voida vielä tehdä päätelmiä, eikä menetelmää tule pitää muita vesiensuojelutoimia poissulkevana ratkaisuna, korostaa projektipäällikkö Antti Kaseva Turun ammattikorkeakoulusta.

Toteutetun lyhytaikaisen pilotoinnin perusteella saostettujen ravinteiden kierrättäminen takaisin hyötykäyttöön vaikuttaa myös hyvin haasteelliselta. Tällä hetkellä selvitellään jatkohankkeen toteuttamismahdollisuuksia menetelmän jatkuvatoimisen käytön tehokkuuden ja vaikutusten tutkimiseksi.

Laaja-alaista yhteistyötä ja sitoumuksia Itämerelle

Hanke toteutettiin yhteistyössä Turun kaupungin, Turun ammattikorkeakoulun, Kemira Oyj:n, Turun yliopiston, Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Aurajokisäätiön kesken. Hankkeen päävastuullisena vetäjänä toimi Turun kaupunki, joka on sitoutunut toimimaan Itämeren hyväksi mm. Itämerihaasteen kautta.

- Hanke oli osa Turun Itämerihaasteen toimenpiteitä, sekä myös kaupungin Itämerisitoumus Baltic Sea Action Groupin toimintaan, kertoo vt. ympäristönsuojelujohtaja Olli-Pekka Mäki Turun kaupungin ympäristötoimialalta.

Hanke sai rahoitusta ympäristöministeriön Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskevasta ohjelmasta.

Lisätietoja:

www.turkuamk.fi/fosfori