E-urheilu vaati pelaajaltaan paljon siinä missä jalkapallo tai jääkiekkokin. Turun nuortenpalveluiden pyörittämä Turku Game Academy pitää huolen siitä, että pelaajat muistavat tavata toisiaan myös reaalimaailmassa.

Hirvensalolaisen talon kellarista kuuluu näppäimistön pauke. 15-vuotias Urho Laurinen harjoittelee Overwatch-pelin strategioita.

 – Tämä on Urhon pelihuone, jossa hän harjoittelee yhdeksän kuukautta vuodesta. Talvella täällä on liian kylmä ja silloin hän siirtyy omaan huoneeseensa. Johtoja vedetään pitkin eteisen kattoa, äiti Maarit Laurinen kuvailee e-urheilun kotiin tuomia järjestelyjä.

Urho pelaa ja toimii apuvalmentajana Turun nuorten palvelujen alla toimivan Turku Game Academyn Exos-nimisessä joukkueessa. Joukkueeseen kuuluu lisäksi kuusi samanikäistä nuorta, ja tekemistä luotsaa nuoriso-ohjaaja.

– Aikaisemmin toimin in-game leaderina eli pelin sisäisenä johtajana ja tein joukkueelle pelisuunnitelman sekä kerroin pelin aikana, miten edetään. Valmentaja taas ei saa puhua pelin aikana, Urho Laurinen kertoo.

Exos-joukkue on ollut lan-tapahtumissa Suomen kärkikahinoissa. Laurinen itse on Overwatch-pelin ranking-listalla parhaiten pelaavan prosentin joukossa.

Tiukkaa aikatauluttamista

Hyväksi pelaajaksi tullakseen on harjoiteltava samalla tavoin kuin muidenkin urheilijoiden. Turku Game Academyn joukkueet harjoittelevat yhdessä 2-3 kertaa viikossa. Loppuvuodesta 2018 Urho liittyi myös toiseen, Grassroots-nimiseen joukkueeseen, joka harjoittelee kolmesti viikossa.

Pelaaminen vaatii hyvää fysiikkaa. Sitä Urho pitää yllä pyöräilemällä ja harrastamalla jujutsua. Treenit menevät kuitenkin usein päällekkäin.

 – Liikunnan jatkaminen oli peliharrastuksen ehtona, isä Sami Laurinen ja äiti Maarit toteavat.

Kilpapelaaminen näkyy perheen elämässä paitsi katossa kulkevina johtoina, myös tiukkana aikatauluttamisena.

 – Tätä lajia pitää kunnioittaa joukkueurheiluna samalla tavalla kuin vaikka jääkiekkoa. Kun joukkueella on treenit, emme voi lähteä mihinkään kauas, Maarit kertoo.

Rauhallisuus on etu

Liikunnan jatkaminen oli peliharrastuksen ehtona

Urho Laurisen pääpelinä on strategista päättelyä ja suunnittelua vaativa Overwatch, jossa pelaa vastakkain kaksi kuuden hengen joukkuetta. Joukkueiden sisäiset roolit on mietitty tarkkaan, ja lopputulos syntyy kaikkien jäsenten yhteispanoksella. Pelin maailma sijoittuu tulevaisuuteen, missä ihmis-, eläin- ja robottihahmot taistelevat toisiaan vastaan.

Urhon rooli pelissä on olla taistelun takalinjassa ja suojata muiden hahmojen työskentelyä. Uuden Grassroots-joukkueen työnjaossa hän puolestaan huolehtii muiden hahmojen hengissä pysymisestä. Molemmat roolit vaativat rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä.

 – Äitinä en ollut ollenkaan yllättynyt, mitä roolia Urho rupesi pelaamaan. Hän on tuollainen lunki lehmänhermo, jossa on vähän insinöörin vikaa, Maarit Laurinen sanoo. Isä näyttää luonnehdinnalle peukkua.

 – Minulle ryhmätoiminta on luontaista. Tulen toimeen kaikkien kanssa, Urho miettii.

Sami, Urho ja Maarit Laurinen.

Vanhemmat kartalla

Alkusykäys e-urheilulle oli vuoden 2016 pelitapahtuma Assembly Helsingissä. Maarit Laurinen kertoo, että oli alun perin itse patistamassa yksin pelaavaa poikaa muiden samanhenkisten joukkoon. 13-vuotiaan päästäminen Helsinkiin kaveriporukalla ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ajatukselta.

Kun selvisi, että poika lähtee matkaan Turun nuorten palvelujen mukana, hänet saattoi huoletta päästää.

 – Vanhemmille pidettiin etukäteen leiripalaveri Vimman kahvilassa ja se auttoi uskaltamaan. Kerrottiin, että paikalla on koko ajan nuorisotyön ammattilaisia katsomassa nuorten perään. Ja tietenkin menimme sitten itsekin paikalle, kun käymme 14-vuotiaan Helmi-tyttären partioleireilläkin, Maarit sanoo.

Samana keväänä Urho liittyi TGA:n joukkueeseen. Jälleen vanhemmille pidettiin infotilaisuus, joka auttoi ymmärtämään kilpapelaamista.

 – Nykyään pidämme vanhempien kesken tiiviisti yhteyttä. Messengerissä käydään pelien aikana kiivasta keskustelua tuloksista, Maarit kertoo.

Teksti: Suvi Holopainen  Kuvat: Heikki Räisänen
Artikkeli on julkaistu Turkupostissa 1/2019.

Asiasanat: