Siirtolapuutarhaelämä vaatii työtä, mutta tarjoaa myös rutkasti aitoa mökkitunnelmaa. Siirtolapuutarhasta voi löytää kokonaisen sosiaalisen yhteisön ja elämäntavan.

Avoimet ovet

Peltolan siirtolapuutarhan avoimet ovet sunnuntaina 7.7.2019 klo 12–18. Kahvila, kirpputori, taidenäyttely ja muuta ohjelmaa.

Tervetuloa!

Peltolan siirtolapuutarhan 1800-luvun alkupuolella rakennetun kerhohuoneen keittiön ikkunoista kajastaa loppukeväinen valo, joka ennakoi jo tulevaa mökkikautta. Ystävykset Kristiina Jäälinna ja Jyrki Laaksonen kertovat pulppuilevasti sekä siirtolapuutarhan historiasta, että omasta historiastaan sen asukkaina.

Elettiin vuotta 2012, kun Jäälinna alkoi etsiskellä kaupunkimökkiä.

Kristiina Jäälinna.

- Tyttäreni ilmoitti, että äiti, varmaan tykkäisit tällaisesta siirtolapuutarhamökistä. Rupesin sitten katsomaan mökkejä, ja puolisen vuotta siinä meni, kunnes sopiva lopulta löytyi, Jäälinna muistelee.

Laaksosella puolestaan on ollut mökki Peltolassa jo viitisentoista vuotta. Hän, kuten Jäälinnakin, on mukana myös siirtolapuutarhayhdistyksen hallituksessa. Mökeissä saa virallisesti asua kesäkaudella toukokuun alusta syyskuun loppuun, ja sekä Jäälinna että Laaksonen viihtyvätkin tiiviisti tämän ajan mökeillään.

- Olen laivalla töissä, ja aina kolme viikkoa työkomennuksella. Muutan heti kevätkauden alkaessa mökille ja täällä sitten vietän lähes kaiken vapaa-aikani syksyyn saakka, Jäälinna kertoo.

Ilman autoa pärjää

Jäälinnan siirtymiset kotoa mökille käyvät näppärästi, sillä hänellä on kerrostaloasunto läheisellä asuinalueella. Pyörällä saa kuljetettua kaiken tarpeellisen, ja pyykkiäkin voi käydä pesemässä kotona. Siirtolapuutarhalla ei pyykkäysmahdollisuutta ole, mutta yhteiset suihkut ja sauna löytyvät. Joka tontilla on oma vesipisteensä, joka on kesäkauden ajan käytössä. Jätehuolto toimii niin ikään.

Siirtolapuutarha on autottomalle kaupunkilaiselle kätevä lähimökkivaihtoehto. Moni viettääkin Peltolassa päivät ja palaa kotiin yöksi.

- Bussipysäkki on aivan vieressä, ja meillä on täällä keväisin oma multamarket, josta voi hankkia multaa ja muuta tarpeellista kasvimaalle. Kottikärryillä saa kätevästi kuljetettua kaiken omalle tontille, Laaksonen kertoo.

Vuonna 1947 perustettu Peltolan siirtolapuutarhayhdistys ry. toimii kaupungin vuokralaisena itsenäisenä yhdistyksenään, johon mökinomistajat kuuluvat. Jäseniä yhdistyksessä on reilu 300. Koko tontin omistaa kaupunki, mutta mökit myydään ja omistetaan yksityisesti. Omalla tontilla ja mökillä saa viljellä ja sisustaa oman maun mukaan, tietyin reunaehdoin.

- Pensaiden ja aitojen korkeus on säädelty yhtenäisen yleisilmeen säilyttämiseksi, eikä pihojen omenapuita saa kaataa. Mutta jokainen saa itse valita millaisia kukkia tai hyötykasveja pihallaan kasvattaa, Laaksonen toteaa.

Kristiina Jäälinna mökkikeittiössään.

Vaaleanpunainen unelma

Kun astellaan kohti Jäälinnan mökkiä pitkin siirtolapuutarhan kolmoslohkon Tulppaanitietä, näkyy siellä täällä pihoilla asukkaita puutarha-askareissa. Jäälinnan valitsema väriteema käy nopeasti selväksi kasteluletkua ja mökin laudoituksen sävyä myöten.

- Niin, minä taidan pitää vaaleanpunaisesta, Jäälinna naurahtaa.

Käytetyistä haravoista on viritetty kätevä lasiteline.

Jäälinnan valtakunta paljastuukin todelliseksi vaaleanpunaiseksi unelmaksi. Mökki on isompaa kokoa, reilu 30 neliötä. Eteisestä päästään pieneen keittiöön, jonka jälkeen avautuu avara olohuone, perältä löytyy vielä makuualkovi. Kaikkialla näkyy astioita, huonekaluja ja hauskoja yksityiskohtia vaaleanpunaisen eri sävyissä. Olohuoneessa rouheutta raikkaan vaaleanpunaisen yleisilmeen keskelle tuo esiin raaputeltu vanha tiiliseinä.

Välikaton purkaminen on myös tuonut tilaan valoa ja avaruutta. Pieni katonrajan ikkuna suuntaa aamun auringonsäteet olohuoneen ja makuualkovin suuntaan.

- Minä olen aina ollut tosi hyvä purkamaan asioita, Jäälinna virnistelee.

Melkein kaikissa mökeissä on tulisija. Jäälinnan mökkiinkin kamiina ja lämpöpuhallin tuovat suloista lämpöä. Keittiön pikku-uunissa paistuu kätevästi raparperipiirakka ja keittolevyllä voi valmistaa simppeleitä ruokia.

- Pidän jääkaapissa aina kylmiä juomia vieraiden varalta. Tykkään kestitä ja kutsua vieraita.

Pihamaalta puolestaan löytyvät muun muassa shamppanjapaviljonki ja spa-osasto, jossa Jäälinna viilentyy kylpyammeessa hellekeleillä. Köynnökset ja verhot toimivat näköesteinä.

Talkoita ja yhteisöllisyyttä

Vaikka Peltolassa jokaisella asukkaalla on oma yksityisyytensä, tietynlaista sosiaalista luonnetta siirtolamökkeily vaatii. Kaikilla asukkailla on talkoovelvoite, yhteisellä osallistumisella paikka pidetään kunnossa. Keskikesällä järjestetään perinteikkäät juhannusjuhlat, ja myöhemmin loppukesästä elojuhlat. Myös yleisölle avoimia päiviä on vuosittain.

Välikaton purkaminen toi valoa ja avaruutta tilaan.

- Muutenhan alueella voi teitä pitkin liikkua vapaasti, mutta pihoille ei saa mennä, Laaksonen muistuttaa.

Mökkiläisiä löytyy joka lähtöön. On kaikenikäisiä, lapsiperheitä ja yksineläjiä, ammattikunnista löytyy edustajaa laidasta laitaan. Kun mökkejä tulee tarjolle, myydään ne nopeasti. Laaksonen arvelee, että viime aikoina siirtolapuutarhaelämä on alkanut kiinnostaa enemmän etenkin nuoria aikuisia.

Jotkut asukkaat viihtyvät Peltolassa vuosikymmeniä, ja mökit periytyvät sukupolvilta toisille, toiset kokeilevat vain pari kesää. Kaikille ei yhteistä osallistumista vaativa mökkeily sovi.

- Yhteisö voi olla sekä rasite että rikkaus, Jäälinna muistuttaa.

Oman tontin ja mökin ylläpitäminen vaatii myös melkoisen paljon työtä. Laaksosen ja Jäälinnan vinkit kaupunkimökkeilyyn ovatkin selvät.

- On aika yleinen harhaluulo, että siirtolapuutarhamökeillä vain lekotellaan. Tämä ei ole mitään kevytmökkeilyä, eli kannattaa varautua likaamaan kätensä, kaksikko hymähtää.
 

Teksti: Heidi Horila   Kuvat: Heikki Räisänen
Juttu on julkaistu Turkupostissa 2/2019.

Lue lisää siirtolapuutarhoista ja muista kaupunkiviljelyn mahdollisuuksista sivuilta turku.fi/kaupunkiviljely.

Kaupunginosa/Alue: