Suurtorin kolmen puiston kokonaisuus

Tiesitkö, että...

  • Turun kansallisen kaupunkipuiston alueen historiallisten puistojen kävelyreitti löytyy Citynomadi-nimisestä sähköisestä opaskarttapalvelusta.

Tuomiokirkonpuisto, Brahenpuisto ja Porthaninpuisto

Turun puuistutusten ja puutarhojen historia ulottuu satojen vuosien taakse ja usein sanotaan, että koko Suomen puutarhakulttuuri on itänyt Aurajokilaakson hedelmällisestä maaperästä. Vuonna 1828 vahvistettu asemakaava loi edellytykset vehreälle kaupunkirakenteelle ja julkisille kaupunkipuistoille.

Ensimmäisiin Turun palon jälkeisiin puistoistutuksiin ryhdyttiin vuonna 1833, kun Suurtorin alueelle päätettiin istuttaa kastanjoita, lehmuksia ja vaahteroita. Puistojen ja aukioiden rakentamisella oli merkittävä rooli paloturvallisuuden parantamisessa. Nikolaintorin ympäristöön perustettiin kolme puistikkoa (nykyiset Porthanin-, Brahen- ja Tuomiokirkonpuistot), jotka olivat ainakin osittain valmiit vuonna 1835, jolloin tehtiin esitys niiden aitaamisesta. Työn suoritti kirvesmies Johan Åhlman 495 ruplan korvausta vastaan.

Varhaiseen puistokulttuuriin kuului puistojen selkeä rajaaminen muun kaupunkitilan ulkopuolelle aitaamalla puistikot selkeästi jäsennettäväksi vihertilaksi. Tämä pitkälle 1900-luvulle jatkunut perinne on alusta asti kuulunut turkulaiseen puistoperinteeseen.

Suomen ensimmäinen julkinen veistos

Kesäkuussa 1849 avattiin silloisen Nikolaintorin läntisen puiston keskellä Nils Henrik Pinellon rakennuttama paviljonki, joka sai vuonna 1864 väistyä sivummalle, kun paikalle pystytettiin Henrik Gabriel Porthanin patsas. Sekä Pinella että Porthan-monumentti – Suomen ensimmäinen julkinen veistos – muokkasivat puiston luonnetta merkittävästi.

Per Brahen patsas

1870-luvulla heräsi ajatus patsaan pystyttämisestä Per Brahen muistoksi. Samoin kuin Porthanin patsashanketta seurasi tätäkin pitkällinen rahankeruuvaihe, joka toteutettiin pitkälti lahjoitusvaroin. Lahjoituksista merkittävin oli kauppias C. W. Löfgrenin testamentti hänen itse perustamalle Brahe-säätiölle. Patsaan sijoituspaikaksi sovittiin Nikolaintorin keskimmäinen puistikko.

Per Brahen patsashanke edellytti luonnollisesti kaikkien Suurtorin alueen puistikoiden ehostamista ja saattamista patsaan arvoa vastaavalle tasolle. Kunnostustyöt aloitettiin Porthaninpuistosta ja niitä jatkettiin Tuomiokirkonpuistossa, joka silloin tunnettiin nimellä Sävènpuisto. Puisto oli saanut nimensä puiston pohjoiskulmassa sijainneen kauppias Sävèn mukaan. Nykyään rakennus on Åbo Akademin käytössä.

Tuomiokirkonpuiston nurmikoita ja käytäviä korjattiin Istutustoimikunnan aloitteesta vuonna 1885 ajamalla puistoon 1200 hevoskuormaa multaa ja hiekkaa. Töitä jatkettiin vielä seuraavana vuonna Istutustoimikunnan myöntämän varsin suuren 3 800 markan määrärahan turvin. Kaupunginpuutarhuri Gauffin laati puistosuunnitelman, jonka pohjalta puiston suoraviivaiset käytävät uusittiin kaarevalinjaisiksi ja puiston keskelle rakennettiin pieni aukio. Vuonna 1888 myönnettiin jälleen runsaasti hoitorahaa Tuomiokirkkotorin alueen puistojen hoitoon. Brahen puistoon uusittiin käytävälinjoja ja rakennettiin kaasulyhdyillä toimiva valaistus. Per Brahen patsas julkistettiin vuonna 1888.

Puistojen arvon kohotus

Brahen ja Porthanin patsaiden pystyttäminen Nikolaintorin läntiseen ja keskimmäiseen puistoon vuosina 1888 ja 1864 merkitsi paitsi kyseisten puistojen nimien muuttumista nykyiseen muotoonsa myös niiden statuksen selvää nousua. Näkyvimpänä osoituksena tästä oli vuosisadan lopulla panostaminen patsaita ympäröiviin, tuhansista kukista muodostettuihin medaljonki- ja tapetti-istutuksiin. Porthaninpuiston nurmikoita leikattiin jo 1800-luvun lopussa koneilla, mikä kertoo puiston jo silloisesta arvostuksesta.

Hammarbergin ja Söderbergin suunnitelmat

Hammarberg teki vuonna 1899 esityksen Brahenpuiston uudistamiseksi, joka sisälsi patsaan ympäristön nurmettamisen ja koristamisen näyttävin kuvioistutuksin, joista edellä mainittiin. Tältä osin suunnitelma toteutui, mutta sen sijaan Hammarbergin ehdottamaa suihkulähdettä ei toteutettu vaan samalle paikalle pystytettiin myöhemmin kirkkokorttelia esittävä Petreliuksen lahjoituksen turvin pystytetty graniittijalustalla oleva pronssilaatta.

Anekdoottina voidaan vielä todeta, että Hammarbergin vuonna 1899 laatimassa suunnitelmassa on sijoitettu kivennäisvesikioski samalle paikalle, jossa nykyäänkin on kioski. Ensimmäistä paikalla ollutta kioskia ei kuitenkaan pystytetty Hammarbergin aloitteesta, vaan se oli saanut toimiluvan kivennäisveden myyntiin jo vuonna 1887.

Brahenpuiston pensasistutukset ovat peräisin vuodelta 1902 ja istutuksia täydennettiin vielä vuosina 1907 ja 1909. Vuonna 1908 puiston käytäviä jälleen peruskorjattiin ajamalle niille 693 hevoskuormaa hiekkaa.

Vuonna 1908 kaupunginpuutarhuri Harald Cyrus Söderbergin laati suunnitelman Tuomiokirkonpuistosta. Toteutus siirtyi vuoteen 1911, jolloin käytäväverkkoa jälleen uudistettiin ja puistoon rakennettiin leikkikenttä. 1950-luvulla suunniteltiin puistoon pystytettäväksi patsasta Mikael Agricolan muistoksi. Kaupunginpuutarhuri Hellemaan toivomuksesta huolimatta patsas päätettiin kuitenkin pystyttää Tuomikirkon etelä-sivulle aivan kirkon läheisyyteen.

Pinellan käyttötarkoitus muuttuu

Vilkas seuraelämä Porthanin puistossa jatkui 1910-luvun taitteeseen, jolloin Pinellan kohtalo oli vaakalaudalla. Toiminta Pinellassa jatkui kuitenkin lähes keskeytymättä, mutta kauppahallin valmistuttua pylväikön myymälätilat muuttuivat ensin varastoksi, sitten julkiseksi käymäläksi ja vuonna 1930 bensa-asemaksi, kunnes vuonna 1975 seuraelämä palasi pylväikön suojiin.

Joulurauhanjulistus

Porthaninpuisto ja Suurtori ovat tulleet valtakunnallisesti tunnetuksi joulurauhan julistuksesta, jolloin torille ja puistoon kerääntyy tuhansia kuulijoita seuraamaan tätä perinteeksi muodostunutta joulun avausta. Myös monet kesäiset suurtapahtumat, kuten taiteidenyö ja keskiaikamarkkinat, ovat löytäneet Porthaninpuistosta sopivan tilan kulttuuritapahtumien järjestämiselle. Viime vuosina Porthaninpuistoa on kunnostettu ja entisöity vanhaa kartta- ja valokuvamateriaalia hyväksikäyttäen.

 

Turun vanhimmat puistot-esite:

 

 

Tiesitkö, että...

  • Turun kansallisen kaupunkipuiston alueen historiallisten puistojen kävelyreitti löytyy Citynomadi-nimisestä sähköisestä opaskarttapalvelusta.
Kaupunginosa/Alue: