Koronan kanssa ajallisesti lähes sama matka on kuljettu Digikannustin-hankkeiden kyydissä. Meno on ollut välillä kuoppaista, välillä verkkaista, mutta koko ajan äärimmäisen kiinnostavaa ja kiehtovaa. Hankemaailma on napannut pyörteisiinsä tiukasti, ja on koulimassa minusta ja kollegoistani kovaa vauhtia projektityön jänteviä ammattilaisia.
Matka kuntien yhteistyön ja yhteiskehittämisen saralla alkoi ns. KADA-kuntien yhteistyöstä. Turun kaupunki jakoi verkkopalvelunsa lähdekoodin avoimesti vuonna 2015 ja koodia hyödynsi useampi kunta. Näistä kunnista erityisesti Jyväskylän, Porin ja Varkauden kanssa on pidetty tiivistä yhteyttä. Verkkopalvelualustamme ovat jo jonkin aikaa kaivanneet päivittämistä ja lähdimme miettimään, voisimmeko tehdä taas jotain yhdessä – jakaa koodia, moduuleja tai vähintään oppeja toistemme iloksi.
Tavoitteeksi asetin viestinnän suuntaamisen asiakkaan aitoa tarvetta kuuntelevaksi
Vastaan tuli Digikannustin eli valtiovarainministeriön kannustinjärjestelmä, jolla on tarkoitus vauhdittaa kuntien digitalisaatiota. Kannustinjärjestelmän puitteissa jaettiin avustuksia hankkeisiin, jotka uudistavat kuntien toimintatapoja tai palveluprosesseja ja parantavat niiden laatua ja vaikuttavuutta. Tuumasimme Jyväskylän verkkoviestintäpäällikön Mikael Ratschinskijin kanssa, että nyt voisi hakea. Niinpä väsäsin hankehakemusta muita kuntia ja Turun verkkoviestintäammattilaisia kuunnellen.
Verkkopalvelualustan uudistamistarpeiden lisäksi mielessä siinsi palveluviestinnän kehittämisen ja palvelutietojen laadun parantamisen tarve. Tavoitteeksi asetin myös viestinnän suuntaamisen asiakkaan aitoa tarvetta kuuntelevaksi ja vastauksena tarpeeseen selkeän, yksinkertaisen palveluviestinnän tarjoamisen.
Digikannustin-hankkeet perustuvat kuntien tiiviiseen yhteistyöhön ja yhteiskehittämiseen. Yllä kuvatut tavoitteet tunnistivat omakseen KADA-kuntien lisäksi myös Kaarinan, Tampereen ja Vantaan kaupungit sekä Akaan kunta. Syntyi todella mielenkiintoinen kattaus pieniä, keskikokoisia ja suuria kuntia ja näiden osaavia viestintä- ja IT-ammattilaisia.
Riemu oli suuri, kun valtiovarainministeriö myönsi avustusta kumpaankin hankkeeseen
Jotta elämä ei olisi liian yksinkertaista, niin toisaallakin tapahtui. Turun seudulla oli virinnyt jo aiemmin yhteistyön siemenet Turun naapurikuntien – Kaarinan, Naantalin ja Raision – kesken. Turun seudun tapahtumakalenterista toivottiin helppokäyttöistä ja entistä enemmän seudullista ratkaisua. Helsingin kaupungin Linked Events -pohjainen avoin tietokanta ja avointen rajapintojen ratkaisu kiinnosteli ja lähdin kartoittamaan, voitaisiinko sitä hyödyntää seudullisessa yhteistyössä.
Teknologisen kehittämisen lisäksi myös tässä tapauksessa tunnistettiin muitakin tarpeita, mm. datan laadun parantaminen ja semanttinen yhteentoimivuus, halu tiivistää seudullista ja valtakunnallista yhteistyötä sekä toive kartoittaa uudenlaisia digimarkkinoinnin mahdollisuuksia. Eipä siis muuta kuin hankehakemusta vetämään! Yhteistyöstä innostuivat Kaarinan, Naantalin ja Raision lisäksi myös Tampere ja Pieksämäki.
Yllätys, ja totta kai myös riemu, oli suuri, kun valtiovarainministeriö myönsi avustusta kumpaankin hankkeeseen! Sen jälkeen ei olekaan tarvinnut pyöritellä peukaloita.
Yhteistyö, yhteiskehittäminen sekä ajatusten ja osaamisen vaihto näiden kaikkien kuntien rautaisten ammattilaisten kanssa on ollut hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa. Hankkeiden ehdoton suola!
Olen vahvasti sitä mieltä, että digitaalisen kehittämisen saralla kukaan ei ole yksin viisas vaan oivallukset syntyvät yhdessä tekemällä. Erityisesti kuntien kannattaa tehdä asioita yhdessä; jaamme niin paljon yhteisiä tarpeita, huolia ja toisaalta myös halun palvella kuntalaista hyvin, siksi oppien ja työn tulosten jakaminen on pelkästään järkevää.
Eniten kitkaa matkaan on aiheuttanut kunta- ja ylipäätään julkiselle sektorille tyypillinen byrokratia. Vaikka kuinka haluaisimme uskoa tekevämme asioita vuonna 2021 modernisti, digitaalisesti ja kätevästi, niin lainsäädäntö ja pakollinen paperinpyöritys on hidastanut etenemistä huimasti.
Erityisesti hankeajan alkumetreillä piti sukeltaa useammaksi kuukaudeksi asianhallinnan, säännöstön, sopimusten, lupien ja hakemusten pyörteisiin. Se oli tällaiselle kuntapuolen ja hankemaailman untuvikolle opettavainen kokemus. Vaikka hetkittäin mielen valtasi epätoivo, niin kaiken kaikkiaan olen äärimmäisen tyytyväinen siihen, miten paljon opin ja miten mallikkaasti sain hankkeet käyntiin – alussa peräti oman päivätyöni ohella.
Valehtelisin jos väittäisin ettei koronavirus olisi pistänyt meidän kaikkien elämää sekaisin. Valtiovarainministeriön myönteisistä rahoituspäätöksistä kului vain 15 päivää siihen, kun siirryimme etätyöhön ja tuo ”moodi” jatkuu yhä. Koko hankekausi on siis vedetty etänä!
Koko hankekausi on vedetty etänä
Lisäksi kun hankkeen on tarkoitus panostaa uudenlaiseen palveluviestintään ja palvelutiedon laatuun, niin asioita hankaloittaa suunnattomasti se, että niin oman organisaation kuin hankekumppaneidenkin viestintäalan ammattilaiset ovat kaulaansa myöden kiinni koronaviestinnässä. Ensimmäisenä keväänä ajattelin sen tuovan vain pientä hidastetta matkaan, mutta tilanteen vain jatkuessa on ollut pakko myöntää hidasteen muodostuneen myös ajoittain isoksi esteeksi.
Yhtään helpompaa ei ole ollut tapahtuma-, harrastus- ja koulutuskokonaisuuden kehittämisen hankkeessa. Korona toi tullessaan live-tapahtumien perumisen ja virtuaalisten tilaisuuksien organisoinnin. Lisäksi Linked Events -kehittäminen aloitettiin Turun kaupungin oppisopimuskoodareiden voimin ja nämä opintojensa alkumetreillä olleet koodarit joutuivat myös siirtymään etätyöskentelyyn. Luonnollisesti tällä on iso merkitys yhteistyön ja yhteen hitsautumisen kannalta.
Sama pitää paikkansa, kun lähdetään panostamaan datan laatuun ja sen sanoittamiseen, eli luokitteluun, kohderyhmiin, asiasanoihin, ontologioihin ja termeihin – jälleen ovat viestintäasiantuntijat kullanarvoisia. Ja myös hyvin kiireisiä.
Kaikista haasteista huolimatta olen saanut todella paljon iloa sen huomaamisesta, että vetämissäni hankkeissa tehdään ajankohtaisia ja oikeita asioita. Tuemme valtakunnallista yhteentoimivuutta, tiedon avointa kulkua ja avointen lähdekoodien ja rajapintojen ratkaisuja, Design System -ajattelun opettelua, modulaaristen osioiden jakamista ja esimerkiksi Digi- ja väestötietoviraston Yhteentoimivuusalustan hyödyntämistä.
Jätän tarkoituksella nyt selittämättä mistä näissä kaikissa oikein on kyse. Kuulette niistä seuraavissa tarinoissa. Ja kaikesta tuosta vaikeatajuisesta, kovin teknisestä selostuksesta huolimatta, vakuutan, että ponnistelemme kuntalaisen arjen tarpeet ja asiakkaan paras mielessämme.
