Tietoa kirjoittajasta
Soile
Lahtonen-Kiviranta
asumispalvelujen päällikkö
Runosmäen vanhuskeskus
Laatupeli sisältää pelilaudan, nappulat, nopat ja erilaisia kysymyskortteja, joiden aihealueet koostuvat asumisesta, toiminnan organisoinnista, itsenäisyydestä, tiedon saannista, asiakkaan kohtelusta, tuen saannista ja henkilökunnan ammattitaidosta. Osa kysymyskorteista on tarkoitettu asukkaille, osa omaisille. Pelin kulku tapahtuu noppaa heittämällä, pelilaudalla etenemisellä, sekä esitettyyn kysymykseen vastaamalla. Peli on vuorovaikutteinen asiakaspalautemenetelmä sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Pelin avulla toteutetaan Vanhuskeskuksessa asukasraatitoimintaa. Pelaamaan pääsevät kaikki halukkaat ja peliä kierrätetään osastoilla. Pelituokiossa pelkkä paikallaoleminenkin riittää, useimmat haluavat kuitenkin kertoa mielipiteensä keskustelluista asioista. Mielipiteet ja ehdotukset kirjataan ylös ja ne ovat muokkaamassa meidän toimintaamme jatkossa. Peliä on pelattu myös omaisten kanssa ja tarkoitus on pelata jatkossa lisää.
Läsnä 15.4.2019: Sisko, Anja, Kalevi, Anneli, Toivo, Pertti, Sirkka, Eila, Eira, Aino, Vuokko, Leena ja puheenjohtajana/moderaattorina Soile
Soile: Etupihalla on usein paljon autoja, takapiha on mukavampi, siellä ei ole autoliikennettä. Aika useat haluavat kuitenkin mieluummin istua etupihalla, koska siellä riittää katsottavaa. Kehitetään takapihalle tänä kesänä toimintaa, joka houkuttelisi oleskelemaan myös siellä.
Soile: Mitä sellaisia tapoja voisi olla, mitä olisi hankala säilyttää, kun asutaan yhdessä ja joutuu välillä odottamaan omaa vuoroaan? Onnistuuko täällä esimerkiksi yöllä syöminen?
- yöllä nukutaan, täällä syödään koko ajan yöllä ei ole tarvetta
- ruoka on hyvää, mutta kastike närästää
- keitot ovat olleet hyviä
- aamupuuro on kaikkein paras, tosin kaikille ei puuro maistu. Riippuu puurostakin. Jos puuro on keitetty isossa padassa se on hyvää. Kotonakaan ei ole saanut näin hyvää puuroa
- päiväkahvi ei aina tule ajallaan kun hoitajilla on kiire, eivätkä ole ehtineet laittaa kahvia tulemaan. Olisi kiva saada kahvi joskus ensimmäisenä.
Soile: Olisiko mukavaa, jos esiteltäisiin?
- kyllä, niin saisi tietää puhuuko hän vai onko mykkä
- olisi kiva kuulla, kun uusi asukas tulee viereen istumaan hänen nimensä, jos olisikin joku tuttava
- ihmeellisiä asioita tulee esiin, kun puhutaan
Soile: Ensimmäisenä päivänä voi olla tarpeeksi, kun näkee oman huoneensa ja oman osastonsa. Kun on ollut vähän aikaa, voisi olla mukava kiertää ja nähdä taloa.Omahoitajan yksi tehtävä on tutustuttaa uusi asukas taloon.
Soile: Voisiko teistä yhteydenpitoa voi kehittää?
10. Mitä toivoisitte, että kesällä tehdään? Retkiä? Nähtävyyksiä? Pieniä unelmia?
- rollaattorin kanssa on hyvin päässyt kulkemaan, kun vaan jalat kestäisivät
- teatteri eivätkä elokuvat kiinnosta, koska televisiosta tulee niin paljon ohjelmaa
- teatterireissut ja tanssipaikat on jo käyty
Toivottiin Kauppahalliin kahvittelemaan ja Ruissaloon Honkapirttiin papusopalle myös jotain urheilutapahtumaa esim. Paavo Nurmi-kisat 11.6. Takapihalle on tulossa tuolit ja pöydät, osasto voisi järjestää jonkun oman tapahtuman sinne.
Läsnä 8.4.2019: Seija, Aila, Juhani ja puheenjohtajana vanhuskeskuksen asumispalvelujen päällikkö Soile
Omaiset totesivat, että sairaanhoitajat ilmoittavat isoista muutoksista läheisen voinnissa. Omaiset arvostaisivat kuitenkin kaikkea tietoa, mitä hoitajilla on heidän läheisensä päivien kulumisesta. Toiveena kaikilla oli, että omahoitaja tai sairaanhoitaja tai muu vuorossa oleva hoitaja tulisivat useammin kertomaan oma-aloitteisesti näistäkin kuulumisista. Lopuksi todettiin, että tärkeintä on kuitenkin se, että ilmapiiri osastolla on sellainen, että tuntee voivansa mennä kysymään.
Asukkaan huone ei ole suuri ja kun asukas tarvitsee lisää apuvälineitä, siitä tulee entistä pienempi. Omia huonekaluja ei juuri ole pystytty tuomaan. Vuodenaikojen mukaisilla koristeilla ja omilla muistoesineillä on saanut huoneeseen viihtyisyyttä.
Omien vaatteiden käyttö talossa, jossa pyykkiä ei pestä omalla osastolla, voi olla välillä haastavaa. Vaatteita on kadonnut pyykissä ja niitä on joskus nähty myös osaston toisten asukkaiden päällä. Yhteiseen käyttöön luovutetuissa vaatteissa voi myös olla edellisen omistajan nimi vielä tallella.
Omaiset haluaisivat lisää vuoropuhelua siitä, minkälaiset vaatteet ovat tarkoituksenmukaisia käytössä. Vaatteen tärkeimmiksi ominaisuuksiksi katsottiin se, että ne ovat puhtaita ja käyttäjälleen mukavia.
Omaiset arvelivat, että vanhukset tuntevat itsensä hyvin yksinäisiksi uuteen yhteisöön tullessaan. Tutustuminen ympäristöön ottaa aikaa ja yhteenkuuluvuuden tunne syntyy vähitellen. Siksi olisi tärkeää, että asukkaiden kanssa, varsinkin alussa, keskusteltaisiin runsaasti.