Saattohoidon tukihenkilötoiminta

Jostain, pienestäkin alusta on lähdettävä liikkeelle, kun tarve vaatii.

”Pieni ja hento ote – siinä kaikki.”

”Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni.

Aivan sama kuin koskettava tuuli.

Pieni ja hento ote

 –siinä kaikki.”

Dave Lindholm

Jostain, pienestäkin alusta on lähdettävä liikkeelle, kun tarve vaatii. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniakeskus koulutti v. 2017 11 tukihenkilöä vanhusten saattohoitoon. Kouluttajina toimivat vanhainkotien pappi Anne Norvasuo sekä sairaalapapit Katri Helin ja Hanna Hella-Aro. Koulutukseen halukkaat haastateltiin ja koulutus sisälsi vanhusten kohtaamisen kysymyksiä sekä saattohoidon keskeisimpiin asioihin perehtymistä. Teimme tutustumiskäynnit Kaskenlinnan saattohoito-osastolle sekä Runosmäen vanhuskeskuksen muistisairaiden yksikköön. Koulutus kesti puolisen vuotta ja tukihenkilöiden toiminta alkoi tammikuussa 2018 eli on nyt ”kävelemään opettelevan lapsen vaiheessa.”

Vanhuskeskusten yksiköiden ja osastojen määrä on suuri. Koska toiminta on uutta ja tukihenkilöitä vain tuo 11, emme ole voineet vielä tarjota tätä toimintaa jokaiseen yksikköön. Ensimmäiset kuukaudet olivat melko hiljaisia, mutta syksyn myötä pyyntöjä on tullut siten, että lähes koko ajan on jokin saattotehtävä menossa. Tukihenkilöt ovat vapaaehtoisia, osa työelämässä, suurin osa eläkeläisiä. He sitoutuvat työhön omien resurssiensa mukaan. Tarkoitus kuitenkin on, että kun soitto osastolta tulee, joku tukihenkilöistä pystyisi tulemaan melko pian paikalle.

Milloin tukihenkilön pyytäminen osastolle voi olla paikallaan? Ensinnäkin potilaalle/asukkaalle on tehty saattohoitopäätös. Osalla vanhuksista ei ole lähiomaisia, he ovat kaukana tai eivät pidä yhteyttä. Tukihenkilö voidaan pyytää potilaan vierelle olemaan seurana ja turvallisena lähimmäisenä. Joskus käy myös niin, että potilaan vieressä oleva omainen väsyy, varsinkin jos saattohoitovaihe pitkittyy. Tällöin voi olla hyvä, että tukihenkilö tulee avuksi ja lähiomainen voi esim. käydä hoitamassa asioita tai vaikka vaan suihkussa ja levähtämässä kotona.

Tämä vuosi sitten aloittanut ryhmä on tosiaan yksivuotiaan iässä. Toimintaa on kehitettävä koko ajan, tukihenkilöt tarvitsevat säännöllisen työnohjausta ja lisäkoulutusta. Olemme oppimassa tätä työtä kantapään kautta. Osastojen henkilökunta on ottanut tukihenkilöt hyvin vastaan, he tarvitsevat jonkin verran tietoa ja ajan tasalla pitämistä. Saattojen pituus on ennalta arvaamatonta, joskus on vaihdettava tukihenkilöä, koska heilläkin täytyy totta kai olla oikeus omaan elämäänsä. Tukihenkilö viipyy kerralla yleensä noin pari tuntia potilaan vierellä ja päättää itse, miten usein pystyy tulemaan. On syytä painottaa sitä, että tämä toiminta on nimenomaan saattohoitovaiheen toimintaa, tämä ryhmä ei voi toimia pitkäaikaisena ”lähimmäispalveluna.”

Tukihenkilöt ovat tehtäväänsä motivoituneita ja jokainen saattotehtävä omanlaisensa. Kokemus opettaa parhaiten. Herkkyys, hiljainen vierellä olo, kosketus, tutut laulut, vakaumuksen kunnioittaminen.  Keskeisimmät asiat ovat yksinkertaisia. Uskon ja toivon, että yhteistyöllä hoitohenkilökunnan kanssa tukihenkilötoiminta tulee vakiintumaan osaksi kokonaisvaltaista saattohoitoa. Resurssien mukaan on syytä varmaan jo melko pian kouluttaa uusia tukihenkilöitä. Annetaan yksivuotiaan nyt ensin oppia kävelemään!

Tietoa kirjoittajasta

Hanna
Hella-Aro
Sairaalapastori
Hän on ollut mukana kouluttamassa tukihenkilöitä lähinnä vanhuskeskusten yksiköihin.