Maahanmuuttajalasten ei kuulu toimia asioimistulkin roolissa!

Miksi maahanmuuttajalapsia yhä käytetään tulkkeina viranomaisasioinnissa?

Marraskuussa vietettiin lapsen oikeuksien viikkoa, jonka tavoitteena on edistää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta. Yhtenä sloganina viikolla oli ”lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus”, mikä sopii erinomaisesti myös tämänkertaisen blogimme aiheeseen.

Lapsitulkki on käsite, jolla tarkoitetaan maahanmuuttajataustaista lasta tai nuorta, joka toimii asioimistulkin roolissa suomalaisen yhteiskunnan eri toimintaympäristöissä hoitamassa vanhempiensa tai sukulaistensa ja viranomaisten välistä viestintää ja asiointia. Koska lapset ovat kouluissa lähikontaktissa kantaväestön kanssa eli jatkuvassa kosketuksessa asuinmaansa kieleen ja kulttuuriin, he oppivat kieltä nopeasti ja integroituvat ympäröivään yhteiskuntaan vanhempiaan nopeammin ja paremmin. Vanhemmat saattavat toisinaan olla esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidottomia, mikä vaikeuttaa uuden kielen oppimista. Niinpä lapset laitetaan hoitamaan aikuisten asioita tulkkeina ja viestin välittäjinä.   

Suomessa maahanmuuttajalapset joutuvat edelleen liian usein tulkin rooliin. Kun lapset joutuvat toimimaan tulkkeina, heille lankeaa suuri vastuu perheen tärkeistä asioista. Vaikka asioimistulkkausalan eettisissä ohjeissa voimakkaasti suositellaan ja tulkkausalan toimijat opastavat asiakaskoulutuksissa, ettei lapsia saa käyttää tulkkeina, silti näin toimitaan. Ammattitulkit raportoivat työkentältä, että muun muassa terveydenhuollossa maahanmuuttaja-asiakkaita yhä toisinaan pyydetään seuraavalla tapaamiskerralla ottamaan oma lapsi mukaan tulkiksi. 

Maahanmuuttajaperheet saattavat olla ylpeitä siitä, että heidän lapsensa osaavat sujuvaa suomea ja toisinaan itse haluavat, että omat lapset hoitavat perheen asioita. Heidän mielestään on luonnollista, että lapsi näin auttaa vanhempiaan selviytymään usein kielellisesti hankalissa ja vaikeasti ymmärrettävissä asiointitilanteissa. Viranomaisille järjestely on kätevä, sillä se vähentää työmäärää ja säästää työaikaa, kun paikalle ei tarvitse erikseen tilata ammattitulkkia. Kustannuksia tämä järjestely sen sijaan ei välttämättä säästä, jos myöhemmin joudutaan samoja asioita selvittelemään ammattitulkin välityksellä.    

Lapsitulkit itse uskovat tulkkaamisen olevan heidän velvollisuutensa ja näkevät sen vanhempiensa ja koko perheen auttamisena, josta ei voi kieltäytyä. Tulkin rooliin joutuminen voi kuitenkin aiheuttaa lapselle stressiä, turhautumista, huolta ja hämmennystä. He saattavat olla huolissaan siitä, että eivät pysty tulkkaamaan täydellisesti tai jättävät tulkkaamatta jotain keskeistä, mikä voisi vaikuttaa epäedullisesti perheen hyvinvointiin tai konkreettisesti esimerkiksi oleskelulupahakemukseen tai jonkun perheenjäsenen terveydentilaan. Lapset joutuvat kantamaan itselleen liian isoa henkistä kuormaa, jos he tulkkaustyönsä kautta joutuvat liian varhain tietoisiksi vanhempiensa terveys- tai talousongelmista tai aikuisten välisistä ristiriidoista. Lapsille syntyy myös lojaliteettiongelma, jonka kanssa he jäävät yksin: miten toimia, kun ymmärtää vaativan roolinsa perheen asiainhoitajana ja perhe toivoo apua, mutta ei kykenekään suoriutumaan vaativista tulkkaustehtävistä asianmukaisesti.

Perinteisissä patriarkaalisissa kulttuureissa lapsitulkkijärjestelystä voi aiheutua myös muunlaisia ongelmia: kun lapset asetetaan kantamaan vastuuta perheen asioista, he saavat samalla valta-aseman vanhempiinsa nähden. Jotkut lapset osaavat käyttää tilannetta ja vanhempien kielitaidottomuutta ovelasti omaksi edukseen. Toisaalta vanhempikin voi pyrkiä jälkikäteen hyötymään tilanteesta, esimerkiksi väittämällä lapsen tulkanneen jotain sanottua virheellisesti, vaikka olisi itse tietoisesti antanut väärää tietoa. Toisaalta vanhemmat saattavat tuntea katkeruutta ja turhautumista auktoriteettiasemansa murenemisesta ja uudenlaisesta riippuvuussuhteesta omiin lapsiin. Kun perheen sisäinen dynamiikka ja hierarkia muuttuvat, altistuu koko perhe helposti perheen sisäisille konflikteille.

Miksi lapsia sitten yhä käytetään tulkkeina Suomessa? Ehkä tulkkauspalvelua tilaavat viranomaiset eivät yksinkertaisesti miellä, että lapsen käyttäminen tulkkaustyössä on paitsi eettisesti arveluttavaa, myös laissa kiellettyä. Suomessa tulkkausta säätelevät monet lait, ja muun muassa Hallintolainkäyttölaissa säädetään tulkin esteellisyydestä seuraavasti: tulkkina ei saa käyttää henkilöä, joka on sellaisessa suhteessa asianosaiseen tai asiaan, että hänen luotettavuutensa voisi tästä syystä vaarantua. Ehkä viranomaiset käyttävät lapsia tulkkeina, koska heillä ei ole riittävästi tietoa tulkkauspalveluiden hankkimisesta ja kustannuksista. Ehkä viranomainen ei ymmärrä, millaiseen asemaan lapsi asetetaan hänen huolehtiessaan perheensä asioista aikuisen tavoin. Ehkä asia ei edes kiinnosta ketään? Ehkä meidän on helppo kauhistella lapsityövoiman hyväksyttyä käyttöä Intiassa tai Pakistanissa, mutta samalla jättää huomiotta tulkkaustyötä tekevät maahanmuuttajalapset- ja nuoret Suomessa.

Asioimistulkkauksen palvelujärjestelmä on toiminut Suomessa jo yli 26 vuotta. Lapsia ei siis tarvitse käyttää tulkkeina, koska koulutettuja ammattitulkkeja ja alan asiantuntijuutta Suomesta kyllä löytyy, samoin tulkkauspalvelua tarjoavia toimijoita. Kyllä, lapsen oikeus ON aikuisen velvollisuus.

Aiheesta luettavaksi:

Maahanmuuttajalapset tulkkeina. Syksy 2016
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Asioimistulkkauksen koulutusohjelma, tulkki (AMK)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/117908/Opinnaytetyo_Busteyo%20Barale.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

 

Tietoa kirjoittajasta

Busteyo Barale ja Hanna-Mari Kolistaja
Turun seudun tulkkikeskus
editoinut ja julkaissut: Ekaterina Marjamäki