Museotunnetiloissa (lokakuu 2018, Washington DC)

Museoväsymys tuntui iskevän jo narikassa

Huomaamattani olin syvän liikutuksen vallassa. Tunne oli hyvin fyysinen. Koko keho oli samaan aikaa sekä turta että jännittynyt. Kyyneleet alkoivat tehdä noroja poskilleni. Koko ihmisyyden perimmäisyys, syvä humanismin huuto pyrki esille. Tiedostin itseni valkoisena keski-ikäisenä varsinaissuomalaisena naisena osana maailman ja kulttuurien historiaa. Minä, tässä hetkessä, aistit avoimina. Suru ja ilo samaan aikaan läsnä elämässäni. Täydellinen katharsis.

Smithsonian National Museum of African American History & Culture (NMAAHC) on pari vuotta sitten avattu washingtonilainen museo, joka keskittyy dokumentoimaan ja esittelemään afrikanamerikkalaista elämää, kulttuuria ja historiaa. Rakennuksen sijainti kansallisesti ikonisen Washington monumentin vieressä ja National Mallin varrella on itsessään jo statement, joka juurruttaa museon sisältöineen syvälle kansan historiaan.

NMAAHC oli museokokemus, johon huomasi ajautuvansa hyvin fyysisesti ja emotionaalisesti. Historia ja kulttuuri oli kuvattu kaihtamatta synkkiä virtoja, mutta samaan aikaan olemalla ylpeä ja avoin. Kaiken nähnyt, objektiivisesti näyttelysuunnittelua arvioiva ammattilainenkin alkoi hapuilla nenäliinoja taskustaan. Museon arkkitehtuuri ja näyttelysuunnittelu itsessään tukivat ja kannattelivat tarinallisuutta ja museokokijan matkaa ihmisyyden syviin tuntoihin ja lopulta elämän riemuun. Kierros aloitettiin matkaamalla alakerroksiin: 1400-luvulta alkaneesta orjuudesta kohden segregaatiota ja lopulta 1968 jälkeiseen muutoksen aikaan. Näyttelyissä liikuttiin fyysisesti ylöspäin tarinan viemänä. Nykyhetki kohdattiin maan tasolla. Tästä matka jatkui yläkerroksiin: tämän hetkeen kulttuurin, elämään ja saavutuksiin.

Toinen Washington D.C:n mielenkiintoinen kohde oli vuonna 2008 yleisölle ovensa avannut Newseum, vapaan lehdistön ja sanavapauden sanomaa välittävä pedagogisesti painottunut museo. Kuuteen kerrokseen kohoava rakennus vaikutti ensi silmäyksellä huimalta ja museoväsymys tuntui iskevän jo narikassa. Newseum osoittautui kuitenkin erittäin interaktiiviseksi kokonaisuudeksi. Kierros alkoi esittely- ja orientaatiotrailereilla. Näköalahissi vei ylös, josta matka jatkui toinen toistaan kiinnostavimpien näyttelykohteiden kautta takaisin sisääntulokerrokseen. Kokonaisuus oli taidokkaasti ryhmitetty tekstien, kuvien, uutisklippien, pelien ja osallistavien osioiden seikkailuksi. Näyttelysisällöt olivat kantaaottavia, mutteivat osoittelevia. Vaikka kerronta keskittyi Yhdysvaltoihin ja sen pääkaupunkiin, oli näyttely kuitenkin globaali. Siellä myös piskuinen Suomi – ja minä sen mukana – oli osa maailmaa. Vaikka näyttelyssä esitellyt teemat olivat merkityksellisyydessään valtavia, oli ne esitelty sopivassa mittakaavassa yksittäisten ihmisen kertomuksina ja kokemuksina.

Näiden tunteisiin ja tiedolliseen kokemuspohjaan syvästi kolahtaneiden museokokemusten jälkeen oli mukava tutustua Smithsonian National Museum of Nature Historyn pieneen näyttelykokonaisuuteen ”Objects of Wonder”. Museon valtavan kokoelman, yli 145 miljoonan esineen ja näytteen joukosta oli valikoitu pieni otos, joka oli esitelty erityisellä ylpeydellä ja hellyydellä, samoin kuin taustalla näkymättömissä olevan museotyön laajuus ja merkityksellisyys: - ”Collections are the heart and soul of this museum”. Näyttelytekstit ja esillepano koukuttivat: Mitäköhän? ja Miksiköhän? prosessoituvat oivalluksiksi ja oppimiskokemuksiksi. 

Näitä museotunnelmia olen peilaillut Historian museon sisältötyön pohjustamista vasten. WOW! on usein mielen sisäistä liikuttumista, tiedon ja osaamisen lisääntymistä, itsetuntemuksen kasvua, empatiaa ja iloa. Muutamissa sisäisissä Historian museon tuumintatuokioissa olemme pohtineet turkulaisuuden tunnusmerkkejä, arkipäivän ihanuutta, kestävän kehityksen arvoja sekä tietenkin myös superlatiiveja ja tulevaisuuden villejä visioita. Kaiken kaikkiaan lopputuloksena on aina ollut se, että haluamme kertoa maailmasta ja ihmisistä meille ihmisille, vaikuttaen ja vaikuttuen. Haluamme päästä voimallisiin museotunnetiloihin.

Blogisti Washingtonin The Mallissa.

Tietoa kirjoittajasta

Satu
Pajarre
intendentti
Turun museokeskus
Kirjoittaja on Turun museokeskuksen intendentti ja Historian museon Näyttelysuunnittelu-osaprojektin vastaava, joka parhaillaan poimii museokokemuksia läheltä ja kaukaa.