Tavallisten turkulaisten historia

Tavallisten turkulaisten elämä on lopulta monimutkainen ja kietoutunut ajallinen ja tapahtumallinen vyyhtikimppu

Historian ja tulevaisuuden museon avautuminen yleisölle siintää vasta vuosien päästä, mutta näyttelyvalmistelut ovat olleet jo tovin käynnissä. 

Turun kaupungin monisataavuotisen ja tapahtumatäytteisen historian kertominen yhden päänäyttelyn keinoin ei ole helppo tehtävä. Uuden museon dispositioluonnosta valmisteleva työryhmä on lukuvuoden verran kokoontunut ja pohtinut lähestymistapoja. Lähtökohtina punaisen langan kerimiselle ovat olleet museokeskuksen kokoelman lisäksi ajankohtainen tutkimus sekä ajatus lähestyä innostavasti ja kansainvälisestikin kiinnostavalla tavalla kaupunkimme historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. 

Näyttelyn suhteen on työryhmälle esitetty toiveita siitä, että kerrottaisiin ”tavallisten turkulaisten” historiaa. Mutta mikä lopulta on tavallinen turkulainen? Onko tavallinen turkulainen 1800-luvulla seksityöllä leipänsä ansainnut luostarinmäkeläinen yksinhuoltajaäiti tai 2010-luvulla pakolaisena saapunut telakalla insinöörin uraa tekevä suurperheen isä. Onko tavallinen turkulainen keskiajalla linnan piirityksessä menehtynyt naimaton varusmies tai saksalaissyntyinen 1600-luvulla elänyt kauppiaan lesken pieni tytär? Olenko minä tavallinen turkulainen?

Museonäyttelyissä voidaan tuoda samanaikaisesti esille erilaisia tulkintoja, tarinoita ja näkökulmia

Museohistoriassa – ja yhä edelleen monissa kaupunginmuseoissa – tavallisuus on tarkoittanut kantaväestöön kuuluvan hyväosaisen keski-ikäisen miehen näkökulmaa. Tämä on toiminut eräänlaisena keskivertokansalaisen prototyyppinä, johon peilaten kaikki muu on asettunut marginaaliin. Museoilla on merkittävä rooli ja vastuu. Ne luovat kuvaa yhteiskunnan rakentumisesta ja erilaisten identiteettien muodostumisesta sekä niiden kiinnittämisestä osaksi aikaa ja paikkaa. Siksi perspektiivin laajentaminen ja ajoittainen tarkentaminen ovat oleellisesti kerronnan ytimenä.

Räsymatto 1940–50-luvulta. Vaatteista leikattujen kuteiden värit ovat haalistuneet käytössä ja pesussa. TMK, kokoelmat.

Museonäyttelyissä voidaan tuoda samanaikaisesti esille erilaisia tulkintoja, tarinoita ja näkökulmia. Tavallisuus voi näyttäytyä yhden lähtökohdan sijaan laajana tavallisuuksien valikoimana, niin samaistettavuutena kuin uuden oppimisenakin. Sinulle tavallinen voi olla minulle vierasta tai tavatonta. Historia ja tulevaisuus ovat näyttelyssä sitomassa asioita paikkaan ja kokijaan - ei pelkästään kertomuksina, tietolähteinä tai visioina.

Turun kaupungin historiasta on erotettavissa merkityksellisiä tapahtumia, kiinnekohtia, jotka luovat rytmin kaupunkihistorialle, sen asukkaiden elämälle ja ajan kulumiselle. Näiden pohjalta tarkastellaan mennyttä ja tulevaa. Turun palo 1827 on esimerkiksi yksittäinen hetki, jonka äärellä monesti luodaan katsauksia aikaan ennen ja jälkeen. Palolla oli valtava vaikutus koko kaupungille ja sen asukkaille pitkäksi aikaa – vaikutukset ovat olleet yleispäteviä, mutta lopulta kunkin yksilön kohdalla henkilökohtaisia. Miten tavallinen turkulainen koki palon tai mitä hänelle siitä seurasi riippuu siitä, mihin tavallisuuden asettaa tässä historiallisessa kontekstissa. Ajattelu muuttuu näkökulmaa ja linssiä vaihtamalla.  

Tavallisten turkulaisten elämä on lopulta monimutkainen ja kietoutunut ajallinen ja tapahtumallinen vyyhtikimppu. Yhden punaisen langan sijaan vyyhdissä on kirjava joukko langanpäitä, joista voi valita reittejä ja näkökulmia. Langat sotkeutuvat, solmiutuvat ja takkuuntuvat, mutta muodostavat myös selkeitä kudelmia – sitä tavallista ja tavatonta turkulaista historiaa ja tulevaisuutta.  

  • Ylin kuva: Turun Liivin työntekijöitä. Kuva: Mauno Mannelin, 1930-luku. Turun museokeskuksen valokuvakokoelmat.

Tietoa kirjoittajasta

Satu
Pajarre
Vastuualuepäällikkö
Turun museokeskus
Kirjoittaja on Turun museokeskuksen vastuualuepäällikkö ja HTM-hankkeen näyttelyprosessin vetäjä, joka ei asu Turussa, mutta jolle on muodostunut turkulainen identiteetti.