Turku goes 1812 -pop upin taustalla tutkimustieto

Tähän Turku goes 1812 pyrkii vastaamaan kohteenaan historiasta kiinnostunut suuri yleisö

Viime syksynä istuin pari viikkoa Turun kaupunginarkistossa lukien 1700-luvun lopun palovakuutusasiakirjoja ja tonttikatselmuksia. Turun palossa 1827 tuhoutunut Vanhan Suurtorin maisema ilmestyi vähitellen rakennus rakennukselta silmieni eteen, piirroksina papereille, joiden pohjalta mallintaja rakensi torin ympäristön vuoden 1812 asussaan. Vuoden loppupuolella pääsin ensi kertaa itse katsomaan virtuaalikypärä päässä, miltä tämä kadonnut maisema historiallisten asiakirjojen perusteella uudelleen rakennettuna on näyttänyt.

Maaliskuun puolivälissä julkaistusta Turku goes 1812 -kävijäkokemuksesta tuli hetkessä yleisömenestys. Suosion mittakaavasta johtuneet varausjärjestelmän kaatuminen sekä turhautuneet ja vihaiset kommentit olivat ikävä takaisku. Toisaalta ne kertovat, että historia ja historiantutkimuksen faktoihin pohjaavat tuotokset herättävät tunteita ja jopa intohimoista yleisövyöryä.

Turku goes 1812 on konkreettinen tulos Turun museokeskuksen ja kaupungin yliopistojen käynnistämästä yhteistyöstä. Sen tarkoituksena on muun muassa etsiä tiedon, asiantuntemuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen muotoja, joiden kautta yliopistollinen tutkimustyö ja museotyö voivat luoda uudenlaisia elämyksiä ja tapoja ymmärtää menneisyyttä, omaa aikaamme ja Turun historiaa.

Kokemuksen kävijälle avautuva marraskuinen Suurtori vuonna 1812 ei suoraan paljasta, millainen tutkimus- ja tuontantoprosessi sen taustalla piilee. Tiedon matka asiakirjoista ja museossa säilytettävistä esineistä historialliseksi tiedoksi, käsikirjoituseksi, biteiksi ja vuosikymmeniä kehiteltyjen teknologioiden kautta tapahtuvaksi kävijäkokemukseksi on pitkä. Kaiken lisäksi tarvitaan teoriaa ja menetelmiä, joilla historiallisista teksteistä voidaan palauttaa silmien eteen ajat sitten kadonnutta kaupunkitilaa ja rakennuksia, aihe josta tein väitöskirjani. Lisäksi on välttämätöntä ymmärtää, miten uudet teknologiat yleensä kertovat tai voivat kertoa menneisyyden todellisuudesta, jota käsittelee Lauri Viinikkalan vuoden 2019 alussa ilmestynyt väitöskirja.

Kaiken taustalla on tutkimus, mutta sitä ei ole syytä korostaa liikaa. Arvokkain, ja liian usein ajattelematta jäävä osuus liittyy kävijöiden kohtaamiseen. Sovelluksen virtuaalimaailma ei toimi itsekseen, ja kahden viikon ajan pop up -tilan ja kävijäkokemuksen oppaina toimineiden henkilöiden merkitys hankkeen onnistumiselle oli olennainen. Myös he, kaikki Turun yliopistojen opiskelijoita tai niistä valmistuneita, nostavat esiin museokeskuksen ja yliopistojen välisen yhteistyön merkitystä.

Yhteistyön tarkoituksena on tiedon ja elämysten saavutettavuus. Tähän Turku goes 1812 pyrkii vastaamaan kohteenaan historiasta kiinnostunut suuri yleisö. Suosion jälkimainingeissa on mukava todeta, että jatkoa seuraa. Ehkä jo pian avautuvat Turun akatemian anatomiateatteri ja kasvitieteellinen puutarha, yksi 1800-luvun alun Pohjolan upeimmista!

Turun museokeskus, Turun yliopisto ja Åbo Akademi ovat käynnistäneet vuosille 2018–2019 hankkeen, jonka tavoitteena on kehittää ja syventää organisaatioiden välistä yhteistyötä. Tämän vuoden aikana Museokeskuksen blogeissa julkaistaan yhteistyön moninaisuudesta kertovia blogikirjoituksia.

Tietoa kirjoittajasta

Panu
Savolainen
Tutkijatohtori, arkkitehti
Turun yliopisto