18 vuotta on pitkä aika. Ihmisen henkilökohtaisessa elämässä ja sen käänteissä tuo vajaa kaksikymmentä vuotta on ikuisuus, jonka aikana ennättää tapahtua ja sattua. Samalla kuitenkin aika tuntuu lyhyeltä, päivät ja vuodet kuluvat nopeasti.
18 vuotta on se matka, joka on 2011 Kulttuuripääkaupunkivuoden ja 2029 avautuvan Historian ja tulevaisuuden museon välillä. Museosuunnitelmat ovat puolimatkan krouvissa ja nyt kymmenen vuotta Turun Kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen on hyvä hetki muistella menneitä, miettiä nykyhetkeä ja uskaltaa visioida tulevaisuutta.
Olen työskennellyt kohta kolme vuotta Historian ja tulevaisuuden museon hankepäällikkönä. Ajatus Turkuun vuonna 2029 avautuvasta uudesta museosta on Kulttuuripääkaupunkivuoden lapsi, jonka kipinä sai alkunsa Logomossa esillä olleesta Tuli on irti! -näyttelystä. Kulttuuripääkaupunkivuosi teki näkyväksi sen, että meiltä puuttuu tästä kaupungista museotila, joka mahdollistaisi suuret elämykselliset näyttelytuotannot. Meiltä puuttuu myös tila, jossa keskittyä kertomaan Suomen vanhimman kaupungin historiasta ja sen ihmisten elämästä. Tämä loi pohjaa lähteä miettimään ihan uudenlaisen museotilan toteuttamista Turkuun. Ihan alussa keskusteluissa puhuttiin Suomen historian museosta, joka ensin lyheni Historian museoksi ja taas piteni nykyiseen Historian ja tulevaisuuden museo muotoonsa.
Museokeskuksen ja Heurekan yhteistuotantona tuottama Tuli on irti! -näyttely oli yleisömenestys, joka jätti vierailijoihin vahvan muistijäljen. Näyttelyssä kävijät saivat kokeilla ja tehdä, ja näyttelyosiot oli suunniteltu elämyksellisiksi äänien, kuvien ja tuoksujen kokonaisuuksiksi. Vetonaulana toimi Turun palo -pienoisteatteri, jossa kaupunkimallin, animaation, äänien, savun ja valojen avulla luotiin kertomus Turun palosta vuonna 1827, sen alusta ja etenemisestä sekä jälkimainingeista.
Näyttely jätti jälkensä myös minuun ja moneen muuhun näyttelyä toteuttamassa mukana olleeseen. Heurekan tapa tehdä näyttelytuotantoja oli museolaisille vieras ja välillä tuntui, ettemme edes puhuneet samaa kieltä.
Työmaalla naurettiin, kiukuteltiin ja koettiin koko tunteiden kirjoa
Kulttuuripääkaupunkivuoden osalta iso osa minun muistoistani liittyvät nimenomaan sitä edeltäneeseen vuoteen, jolloin suunnittelimme ja toteutimme Logomon näyttelyä. Logomon tilojen osalta oli monia kysymyksiä, joita ratkottiin ihan viime metreillä ja toisaalta museon puolelta projektipäällikkönä toimiminen ei ollut helppoa erilaisten odotusten ristiaallokossa. Näyttely oli monien toteuttajien työn yhteensovittamista ja käytännön kysymysten ratkaisua. Työmaalla naurettiin, kiukuteltiin ja koettiin koko tunteiden kirjoa samalla, kun kokonaisuus alkoi jäsentyä kävijöille avautuneeksi näyttelyksi.
Jälkikäteen ajatellen nimenomaan yhteistyö osoittautui voimavaraksi. Yhteistuotannossa kyse oli ennen kaikkea ideoiden törmäyksistä, uuden oppimisesta ja mukavuusalueiden ulkopuolelle kurottautumisesta, jonka lopputuotoksena syntyneestä näyttelystä olimme kollektiivisesti ylpeitä. Tämä sama totuttujen tekemisen tapojen ja mukavuusalueiden haastaminen on ollut Historian ja tulevaisuuden museon suunnittelutyössä keskeistä.
Historian ja tulevaisuuden museo on mahdollisuus. Mahdollisuus tehdä jotain uutta ja ainutlaatuista, uudistaa ajatuksia museoista ja niiden kävijäkokemuksista. Millaisia museot tulevaisuudessa ovat tai millaisia niiden tulisi olla? Maailma tuntuu elävän yhä nopeutuvassa muutoksessa ja arvaamattomuudessa. Korona on sekoittanut meidän arkeamme. Vaikka pandemian mahdollisuus on ollut tiedossa, ja ehkä asiantuntijoiden keskuudessa jopa odotettavissa oleva tapahtuma, on se silti tullut ikään kuin yllätyksenä, joka on sekoittanut meidän elämämme.
Minusta tuntuu, että Historian ja tulevaisuuden museolle on iso tarve
Etätyöt ovat tulleet jäädäkseen ja digitalisaatio muuttaa työelämäämme, ja emme välttämättä osaa edes kuvitella, mitä ammatteja tulee katoamaan tai millaisia syntymään seuraavien vuosikymmenten aikana. Samalla ilmastonmuutos ja luontokato yhä enenevässä määrin vaikuttavat meidän arkeemme ja lisäävät huolta tulevaisuudesta. Minusta tuntuu, että Historian ja tulevaisuuden museolle on iso tarve. Muuttuvassa maailmassa tarvitsemme paikan, joka auttaa meitä hahmottamaan valintojen merkityksiä sekä kehittää yhteistä tulevaisuusosaamistamme.
Ilman Kulttuuripääkaupunkivuotta ei Historian ja tulevaisuuden museo -hanketta olisi olemassa. Haluan, että toteutamme uuden museon samalla ennakkoluulottomuudella, heittäytymisellä ja innostuksella sekä yhteistyöllä, joka leimasi 2011 vuotta ja sen koko ohjelmaa. Tällä reseptillä uudesta vuonna 2029 avautuvasta museosta tehdään 800-vuotta täyttävän ja iästään huolimatta (tai sen tähden) tulevaisuussuuntautuneen Turun näköinen.
TurunpaloLogomossa from Turun museokeskus on Vimeo.
