Kaupungin tiiviys, sekoittuneisuus ja saavutettavuus

Mitä enemmän kaupungissa on tiheyttä, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on luoda kaupunkiympäristön monimuotoisuutta.

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 3.9.2019.

Kaiken kaupunkikehittämisen ytimessä on kolmen tekijän yhteenkietoutunut kokonaisuus: tiiviys, sekoittuneisuus ja saavutettavuus (englanniksi density, mix ja access eli DMA). Aivan kuten DNA määrittää biologisen eliön ilmiasua ja toimintaa, DMA vaikuttaa merkittävästi kaupungin kehittymisedellytyksiin: kaupunki ei ole mekanistinen kokonaisuus, vaan kehittyy pikemminkin orgaanisesti.

Tarkastellaanpa Turun lähivuosien ja vuosikymmenten tulevaisuutta näiden tekijöiden valossa. Tiiviydestä on keskusteltu Suomessa viime vuosina paljon, mutta kaupunkimme ovat yhä harvasti rakennettuja ja rakenteeltaan hajautuneita. YK:n Habitat-ohjelman mukaan 15 000 asukasta neliökilometrillä on tiiviys, joka mahdollistaa tarvittavat palvelut kävely- tai pyöräilyetäisyydellä ja toimivan joukkoliikenteen. Suomessa tuolle tasolle päästään melkeinpä vain Helsingin Kalliossa.

Tiiviyden kaksinkertaistuessa alueen tuottavuus kasvaa 3-8 prosenttia

Turussa on paljon erinomaisia mahdollisuuksia kasvattaa tiiviyttä, varsinkin nyt kun kaupunki on hyvässä kasvussa. Esimerkiksi merellisen Uittamon alueen tai laajahkon Pansio-Pernon alueen asukaskokemus olisi mahdollista kääntää positiiviseen suuntaan onnistuneilla ratkaisuilla.

Ongelmallisten lähiöiden yhteydessä on tapana tarjota ratkaisuksi yhteisöllisyyttä, mutta useinkaan se ei yksinään riitä. Ainakaan se ei ole lääke isompiin ongelmiin, joita ovat rappeutuvat kiinteistöt ja infra, huonot joukkoliikenneyhteydet sekä taantuvat palvelut. Yhteisöllisyyspuheen sijaan tarvitaankin julkisia ja yksityisiä investointeja: uusia asuntoja, palveluita ja parempaa joukkoliikennettä.

Yhdyskuntarakenteen sekoittuneisuus, muun muassa asuminen, työpaikat, vierailut, toteutuu meillä lähinnä kaupunkien keskustoissa. Olemme pikemminkin suosineet vuosikymmeniä toimintojen hajauttamista. Kaupunkiympäristöjen elävyys syntyy toimintojen monipuolisuudesta ja niiden eri vuorokauden aikoihin sijoittuvasta käytöstä. Esimerkiksi Itäharju on alue, jossa merkittävälle tiivistämiselle on edellytyksiä.

Vuonna 2016 julkaistu Turun keskustavisio oli tässä mielessä sekä kiinnostava että innostava. Seuraavaksi odotamme sen reipasta toteutusta. Lisäksi rautatieaseman suunnalle suunniteltu Turun ratapiha -hanke on yhdistämässä monenlaisia toimintoja yhteen kokonaisuuteen luoden myös mahdollisuuksia entistä kunnianhimoisemmalle tapahtumatarjonnalle.

Tiiviys ja sekoittuneisuus kehittyvät käsikädessä

Mitä enemmän kaupungissa on tiheyttä, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on luoda kaupunkiympäristön monimuotoisuutta.

Saavutettavuus on globaalissa ympäristössä entistä tärkeämpää. Ulkoisen saavutettavuuden osalta kärkihankkeeksi on jo joitakin vuosia sitten nostettu tunnin juna Turun ja Helsingin välille. Nykyinen raideyhteys on liian hidas, ja se vaikeuttaa Etelä-Suomen vyöhykkeisen työssäkäyntialueen kehittymistä. Tunnin juna on tärkeä myös Espoolle, Salolle ja Lohjalle.

Hyvä tavoite toimivalle kaupungille on 20 minuutin sääntö. Siinä ajassa pitäisi kaikki tärkeät asiat ja palvelut olla saavutettavissa. Tähän liittyen valmisteilla oleva joukkoliikenneratkaisu on todella tärkeä. Laskelmat ovat herkkiä lähtöoletuksille, mutta se mikä ei ole epävarmaa, on ratikan ylivoimainen käyttäjäkokemus. Raideliikenteen etuna myös on sen kyky ”kiinnittää” yhdyskuntarakenne. Raideyhteyksien varrelle uskaltavat myös yksityiset tahot investoida; bussi voi kulkea huomenna toista reittiä, raidetta sen sijaan harvemmin kääritään rullalle.

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 3.9.2019.

Tietoa kirjoittajasta

Juha
Kostiainen
Kaupunkikehityksestä vastaava johtaja
YIT Oyj
Juha Kostiainen toimii kaupunkikehityksestä vastaavana johtajana YIT Oyj:ssä ja on kaupunkiseutujen strategisen kehittämisen dosentti Tampereen yliopistossa.