Kestävää kaupunkia rakentamassa

YK:n Maailman kaupunkien päivää vietettiin 31.10. Vuoden 2021 teemana on kaupunkien sopeuttaminen ilmastonmuutokseen. 

Kaupungit ovat aina kamppailleet ympäristön asettamia haasteita ja rajoitteita vastaan, mutta viime vuosikymmeninä tahti on kiihtynyt. Esimerkiksi lukuisissa satamakaupungeissa tulvien ennustetaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä. Myös Turun rannikkoalueella tulvariski kohoaa ja myrskytuhot voivat lisääntyä routakauden lyhentyessä ja sateisuuden kasvaessa. 

Ongelmia voidaan vähentää huolellisen suunnittelun avulla. Pyrkimyksenä on kehittää kaupunkien resilienssiä – ominaisuuksia, jotka auttavat palautumaan esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden aiheuttamista haitoista.

Korjausrakentamisen ympäristöhyötyjen tunnistaminen on askel kohti pienempää hiilijalanjälkeä

YK on listannut ilmastonmuutokseen sopeutumisen tärkeimpiä strategioita ja tavoitteita. Sopeutumisen keskiöön YK nostaa niin sanotut luontopohjaiset ratkaisut eli yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisen ottamalla mallia luonnonympäristön toiminnasta. Poimin näistä tarkasteluun ekosysteemiperustaisen sopeutumisen ja peilaan sitä Turun kehitykseen. Osoittautuu, että kulttuuriympäristön ja luonnon vaalimisella on enemmän yhteistä kuin usein muistetaankaan. 

Ekosysteemiperustainen sopeutuminen

Ekosysteemiperustainen sopeutuminen tarkoittaa tiivistäen sitä, että ihmisympäristöjä pyritään kehittämään sopusoinnussa luonnon kanssa. Esimerkiksi jokien tulvimisen haittavaikutuksia vähennetään ennallistamalla kosteikkoja ja jokiuomia, jolloin ne toimivat luonnollisina tulvaesteinä. 

Helteiden haittavaikutuksia puolestaan voidaan vähentää lisäämällä viheralueita kaupungeissa. Viheralueet parantavat ilmanlaatua ja voivat tukea esimerkiksi pölyttäjähyönteisten selviytymistä. Turussa on useita kaupunkiniittyjä, jotka ovat samalla perinnemaisemia ja ylläpitävät täten paitsi luontoa myös paikallishistoriaa.  

Laiduntaja Ruissalon merenrantaniityllä. Kuva: Turun kaupungin ympäristönsuojelu.

Turun vilkkaasti kehittyvällä keskusta-alueella ekosysteemiperustaisen sopeutumisen keinoja otetaan enenevässä määrin käyttöön. Rakenteilla olevassa Linnakaupungissa viherverkoston kehittäminen on yhdistetty hulevesien hallintaan ekosopeutumisen hengessä. 

Linnakaupunki syntyy alavalle, keinotekoisesti tasatulle alueelle lähellä merta. Entinen teollisuusalue muokataan resilientiksi asuinympäristöksi harkitulla sadevesien hallinnalla. Katutilassa hulevesiuomat toteutetaan kosteikkoja jäljitellen. Lopulta sadevedet kulkevat isoon hulevesialtaaseen, jossa on laajenemisvara tulvia ennakoiden. Altaan ja keinotekoisten kosteikkojen reunoille istutetaan kasvillisuutta, jolloin hulevedet muodostavat vesiaiheita ja viherympäristöjä. Linnakaupunkiin ei rakenneta maanalaisia tiloja, mikä niin ikään vähentää tulvavahinkojen riskiä. 

Ylin kuva: Kuuntyttärenaltaaksi ristityn Linnakaupungin hulevesialtaan havainnekuva. Kuva: VSU maisema-arkkitehdit Oy.

Rakentamisen ympäristövaikutukset

Kun rakennetaan kokonaan uutta ympäristöä, suunnittelu voidaan aloittaa ekosopeutumisen periaatteista. Kaupungeilla on kuitenkin se ominaisuus, että niissä on jo paljon rakennuksia ja infrastruktuuria – sehän niistä tekee kaupunkeja. Lisäksi ympäristöllä on myös kulttuurisia arvoja. Olemassa oleva rakennuskanta asettaa puitteet sopeutumistoimille, ja eri vaihtoehtojen vaikutusten ymmärtäminen on tärkeää. 

Rakennusteollisuus on maailman suurimpia luonnonvarojen kuluttajia. Rakentamisen päästöjen selvittäminen onkin kehittyvä ala. Rakentamisen päästöjä on tarkasteltu muun muassa VTT:n ja Tampereen yliopiston yhteishankkeessa, jonka tuloksena on tehty julkaisu Purkaa vai korjata? Hiilijalanjälkivaikutukset, elinkaarikustannukset ja ohjauskeinot (linkki avautuu uuteen ikkunaan).

Tutkimus osoittaa, että usein korjausrakentaminen tuottaa vähemmän päästöjä kuin vanhan rakennuksen korvaaminen uudella. Rakennuksen hiilijalanjäljessä huomioidaan materiaalien tuotannon, rakentamisen, käytön ja purkamisen aikaiset päästöt eli rakennuksen koko elinkaari. Elinkaaritarkastelu mahdollistaa uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen vaikutusten vertailun.

Suomessa rakennus päätyy purettavaksi keskimäärin 50 vuoden iässä

Suuri osa päästöistä syntyy rakennusvaiheessa. Rakennuksen päästöjen sijoittaminen aikajanalle onkin havainnollistavaa. Puretun rakennuksen paikalle sijoitettu uudisrakennus saattaa olla vanhan korjaamista ilmastoystävällisempi vaihtoehto vasta esimerkiksi 50 vuoden päästä. Jos uudisrakennuskin puretaan ennen tätä, uudisrakentamisella tavoiteltu ympäristöhyöty ei koskaan toteudu. Suomessa rakennus päätyy purettavaksi keskimäärin 50 vuoden iässä.

Hamburger Börsin vuonna 1909 valmistunut uudisosa purettiin 67 vuoden iässä vuonna 1976. Seuraava Uusi Börs päätyi purettavaksi jo 40 vuoden iässä. Kesällä 2020 uusin Börs oli rakenteilla. Kuva: Kaarin Kurri, TMK.

Kestävä tulevaisuus

Kaupunkisuunnittelussa käytettävät luontopohjaiset ratkaisukeinot kehittyvät jatkuvasti. Samoin kasvaa ymmärrys rakentamisen ympäristövaikutuksista. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi ympäristökuormitusta on vähennettävä lähivuosina. Mahdollisesti vasta puolen vuosisadan päästä saavutettava ilmastohyöty ei nykytilanteessa auta. 

Vanhat rakennukset asetetaan herkästi ilmastovaikutusten kannalta huonoon valoon. Kasvava määrä tutkimustietoa osoittaa, että tämä ei ole perusteltua. Korjausrakentamisen ympäristöhyötyjen tunnistaminen on askel kohti pienempää hiilijalanjälkeä.

Nykyisellään rakennuksia suojellaan niiden kulttuuristen arvojen vuoksi, esimerkiksi historiallisin tai arkkitehtonisin perustein. Rakennuksilla on kuitenkin arvoa myös luonnonympäristön kannalta, sillä niiden materiaaleihin ja valmistukseen on uponnut valtava määrä energiaa. Kun rakennus puretaan, tämä energiainvestointi menetetään.

Korjausrakentaminen edustaa parhaimmillaan kestävyyttä sekä luonnon että kulttuurin kannalta. Rakennettua ympäristöä vaalimalla vähennetään sekä jätteen määrää että uusien raaka-aineiden tarvetta. Kestävästi rakentamalla jätämme tuleville sukupolville historiallisesti rikkaamman ja luonnonvaroiltaan runsaamman perinnön.