Osallisuuden monet muodot ja vaikutukset kaupunkikeskustan kehittämiseen

Turun kaupunkitutkimusohjelman rahoittamassa Urbaaniperintö-projektissa (Turku Heritage Lab) tutkittiin kulttuuriperintöä kaupunkisuunnittelun ja -kehittämisen konteksteissa. Asiantuntijavetoisessa kaupunkisuunnittelussa on tartuttu viime vuosien aikana entistä kunnianhimoisemmin osallisuuden kysymyksiin. Kaupunkilaisten äänistä, mielipiteistä ja näkemyksistä ollaan periaatteellisella tasolla kiinnostuneita, mutta käytännön työkalujen avulla ei kuitenkaan usein pystytä tavoittamaan ja osallistamaan kuin tiettyjä, yleensä jo entuudestaan aktiivisia ryhmiä monimuotoisesta kaupunkikokonaisuudesta.

Perehdyimme tapaustutkimuksessamme Turun historiallisen keskustan ja yliopistojen alueen kehittämissuunnitelmaan (2021) kaupunkilaisten osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien näkökulmista. Tutkimme Turun historiallista keskustaa elettynä ja koettuna kaupunkitilana kävelyhaastattelun keinoin.

Kaupunkilaisille merkityksellistä on paikan henki

Havaitsimme, että osallisuuden kokemukset liittyvät sekä suunnittelun prosesseihin että sen lopputuloksiin. Kaupunkilaiset odottavat käytännön tekoja ja pohtivat suunnitelmien vaikutuksia arkielämäänsä. Historiallinen keskusta hahmotetaan pitkälti liikkumisen ja kulkureittien valinnan kautta. Samalla kaupunkilaisille merkityksellistä on paikan henki, jonka muodostumiseen vaikuttavat alueen historialliset yksityiskohdat ja arkeologiset jäänteet.

Turun historialliseen keskustaan kaupunkilaiset liittävät emootioita; erityisesti puhuttiin tietynlaisesta lämmön tunteesta, joka rakentuu kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi esimerkiksi rakennusten värimaailman, katujen mukulakivetysten ja kasvillisuuden kautta. Havaitsimme kaupunkilaisille merkityksellisten piirteiden olevan osin ristiriidassa suunnittelua ohjaavien narratiivien kanssa.

Myös etnologi Pia Pentti perehtyi Urbaaniperintö-projektissa osallisuuden merkityksiin. Pentti korostaa ihmisten arkiympäristöjen merkitystä osallisuudelle. Kaupunkisuunnittelussa tulisi ottaa aiempaa vahvemmin huomioon ihmisten arkisten kokemusten näkökulmat. Osallistaminen tulisi laajentaa suunnitteluprosessit läpäisevästi osaksi suunnittelu- ja kehittämistyötä.

Osallisuuden tulisi olla jatkuvaa ja arjen käytäntöihin limittyvää

Yksittäisten kaavahankkeiden sijaan kaupunkilaisten osallisuuden tulisi olla jatkuvaa, arjen käytäntöihin limittyvää, sekä prosesseja, jotka sanoittavat ja tulkitsevat arkisia kokemusmaailmoja. Nämä prosessit voivat olla läsnä ihmisten arjessa niin digitaalisesti kuin käytännön kohtaamisiinkin perustuen. Tällaisessa osallisuutta vahvistavassa kaupunkisuunnittelutyössä tarvitaan tulevaisuudessa humanistista, erityisesti kulttuurintutkimuksen aloilta ammentavaa kaupunkitutkimusta sekä osallistamisen menetelmällistä kehittämistä kaupunkilaislähtöisesti.

Museologian oppiaineessa tehdään parhaillaan yhteistyötä Turun museokeskuksen kanssa näyttelyhankkeessa, jossa opiskelijavoimin pyritään hahmottamaan Turun monikielistä historiaa ja nykyisyyttä. Monikielisyyteen liittyvät ilmiöt ovat jatkuvasti muutoksessa oleva osa kaupunkiympäristöämme ja sen kielimaisemaa. Tämä on yksi esimerkki tuoreista näkökulmista, joilla kaupunkia ja kaupunkilaisten osallisuutta voidaan tarkastella ja näyttelytyössä tehdä ymmärrettäväksi monenlaisille yleisöille.