Turussa funtsaillaan ensin ja pruuvaillaan sitten

Entä jos vain annettaisiin keveiden kokeilujen osoittaa meille kehittämisen suuntaa?

Ratkaisujen Suomi -hallitusohjelma edellyttää ongelmien hahmottamista ja erilaisten ratkaisujen soveltamista niiden taklaamiseksi. Tämä on päivänselvää, vaan miten käytännössä toteuttaa hallitusohjelmaan kirjattua kokeilukulttuurin edistämistä? Ohjelman mukaan kokeiluilla tavoitellaan innovatiivisia ratkaisuja, parannetaan palveluita, edistetään omatoimisuutta ja yrittäjyyttä sekä vahvistetaan alueellista ja paikallista päätöksentekoa ja yhteistyötä. Kokeiluissa hyödynnetään kansalaislähtöisiä toimintatapoja.

Tarkkoja analyysejä vai keveitä kokeiluja?

Turussa on jo nyt käytössä Laatukeskuksen Committed to Excellence -palkittu kehittämismalli. Sen avulla palvelujen kehittämiseen on saatu ryhtiä ja ojennusta, projektin- ja salkunhallintavälineet tukevat mainiosti niin hankkeissa ja projekteissa tapahtuvaa kuin operatiivistakin kehittämistä. Mallin ensimmäisessä versiossa ei niinkään lähdetty pohtimaan mitkä organisaatioon tulevista syötteistä johtavat hallittuun kehittämiseen, vaan tähdättiin nimenomaan kehittämistoiminnan yhtenäistämiseen ja selkeyttämiseen. Nykyisin kokonaisarkkitehtuurityö varmistaakin näppärästi kehittämishankkeiden strategianmukaisuuden ja kehittämismallin käyttö ehkäisee tehokkaasti päällekkäisten kehittämisten syntymistä.

Tämän mekanismin vakiintuessa onkin tullut aika ryhtyä tarkastelemaan kehittämiseen liittyvien syötteiden muodostumista kehittämistarpeiksi. Syötteitä tulee useista eri lähteistä, kaikkialta toimintaympäristöstä. Niitä saadaan niin palautteiden, aloitteiden, asiakaspalvelutilanteiden kuin osallistamistoiminnankin kautta, lisäksi vielä kaikki lukuisat työpajat, kehittämishankkeet itsessään ja asiantuntijafoorumien syötteet. Ennakoivaa tietoakin pitäisi seurata ja olla herkkänä heikkojen signaalien varalta. Yhä tiiviimpi yhteistyö eri sidosryhmien kanssa synnyttää niin ikään uudistamiseen liittyvää informaatiota, jota jollakin keinoin olisi suodatettava.

Olisi varmasti mahdollista jotenkin yhdistää kaikista näistä tietolähteistä muodostuva data kokonaisuudeksi, jota voitaisiin analysoida ja käsitellä esimerkiksi erilaisten algoritmien, tekoälyn, ohjelmistorobotiikan ja koneoppimisen keinoin. Mutta näiden uusien teknologioiden käyttöönotto on paitsi kallista myös aikaa vievää puuhaa. Entä jos ensin vain kokeiltaisiin, käsiteltäisiin syötteitä palanen kerrallaan, kuultaisiin asiakkaita ja asiantuntijoita ja ryhdyttäisiin testaamalla luomaan hypoteettisia tarpeita, annettaisiin keveiden kokeilujen osoittaa meille kehittämisen suuntaa?

Riittävän hyvä ja enimmäkseen toimiva

Riski erehtyä on tietenkin ilmeinen aina kun ryhdytään noin vain tekemään muutoksia. Siihen ei meidän koneistoamme ole harjaannutettu, sillä perinteisessä virkamiesten maailmassa virheiden tekeminen oli ankarasti paheksuttua puuhaa. Mutta tässä nopeiden muutosten pyörteessä ei enää voida varmistella asioita loputtomiin, puhutaan sellaisestakin käsitteestä kuin riittävän hyvä. Entä jos kokeilun tavoite olisikin varmistaa että syötteen osoittamaan tarpeeseen löytyy kokeiltaessa jo riittävän hyvä ja enimmäkseen toimiva palvelu. Siitä sitä olisi helpompi lähteä viemään varsinaiseen kehittämishankkeeseen edelleen jalostumaan ja täsmentymään – tai jättää kokonaan viemättä.

Toki syötteitä suodattaessa ja niistä tarpeita jalostaessa ehtii funtsailemaan asiakkaiden ja kollegoiden kanssa jo niitä näkyvimpiä rosoja sileämmiksi. Sitten vain nopsasti pruuvataan soveltuuko kokeiltava palvelu tarpeeseen. Ei synny ehkä ihan niin paljon virhehankintoja eikä asiakastyytyväisyyskään romahda toimimattomuuteen kokonaisuudessaan. Pruuvaamossa voisivat eri tahot tuoda näkökulmiaan esiin kehittämistarpeen hahmottamiseksi, yritykset tarjota omia ratkaisujaan, kuntalaiset osallistua kehittämisen suuntaamiseen, kaupungin lukuisat asiantuntijat yhdistää osaamisensa luovalla tavalla.

Kokeilukulttuuri edellyttää meiltä uudenlaista uskaltamista, heittäytymistä epäonnistumisten miinakenttään ja kykyä toimia yhteistyössä monenlaisten tahojen kanssa joustavasti. Se edellyttää meiltä kaikilta paljon uuden oppimista, vanhoista tavoista luopumista, osaamisen ja tiedon jakamista, luottamusta ja uteliaisuutta. Kulttuurinen muutos on kuulemma haasteellinen ja vaikea, mutta voitaisiinko silti vähän kokeilla? Muutos alkaa kuitenkin aina ihmisestä, minusta itsestäni ensin.

Kuva Tarja Vuorisesta

Tietoa kirjoittajasta

Tarja
Vuorinen
Kehittämispäällikkö
Turun kaupunki
Avointa dataa ja rajapintoja, ennakointia, kokeilukulttuurin ja muutosten edistämistä turkulaisten iloksi ja hyödyksi!