Ajankohtaista: Turun kaupungin taidekokoelma vierailulla Loimaan Sarka-museossa

Varsinais-Suomen alueellisena vastuumuseona toimiva Turun museokeskus ja Loimaalla sijaitseva Suomen maatalousmuseo Sarka ovat tuottaneet yhteistyössä maaseutuaiheisen taidenäyttelyn Pellot ja pientareet, joka esittelee teoksia Turun kaupungin taidekokoelmasta. Näyttelyn teokset on valittu ja näyttelytekstit tuotettu molempien museoiden henkilökunnan yhteistyönä. Neljästätoista teoksesta koostuva näyttely on avoinna Saran Aulagalleriassa 4.9.2022 asti.

Tätä kirjoitusta varten haastattelin Sarka-museon näyttelyamanuenssi Riikka Soinista, jonka kanssa pohdimme näyttelyn teoksia, niiden teemoja ja esittelyä. Ajatus yhteisnäyttelystä sai alkunsa keväällä 2020, kun juttelimme Loimaan-vierailuni aikana Saran henkilökunnan kanssa vastuumuseoasioista ja mahdollisesta yhteistyöstä tulevaisuudessa. Yhtenä ajatuksena nousi museokeskuksen kokoelmista koottavan näyttelyn järjestäminen. Itse suunnittelutyö aloitettiin vuoden 2021 aikana, ja valmis näyttely avautui helmikuussa 2022.

Einari Levo, Heinäkuu II, 1977, puupiirros. Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Liisa Hinkkanen / TMK.

Taidetta kahdesta näkökulmasta

Pellot ja pientareet -näyttelyn yhteydessä esillä olevissa teksteissä teoksia katsotaan sekä taide- että maataloushistorioitsijan silmin. Siinä missä taideasiantuntija kiinnittää huomionsa teosten tyyliin, värienkäyttöön ja sommitteluun, voi maaseutuhistorioitsija pohtia kuvissa esiintyviä yksityiskohtia. Riikka Soininen, minkälaisena maaseutu mielestäsi näyttäytyy näiden 1940–2020-luvuilta peräisin olevien teosten kautta?

– Pellot ja pientareet -näyttelyn teosten kautta maaseutu näyttäytyy työntäyteisenä ja vaihtelevana, milloin herkän kauniina, milloin rouhean karuna. Teoksissa voi nähdä viitteitä niin maaseutumaiseman kuin maataloustöidenkin muutoksesta ajassa.

Iiu Susiraja, Lehmä, 2017, videoteos. Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: TMK.

Tuleeko maito maitohyllystä?

Vaikka suuri osa näyttelyn teoksista on syntynyt viime vuosituhannen puolella, kokonaisuuteen kuuluu myös nykytaidetta. Turkulaissyntyisen, valokuvista ja videotaiteestaan tunnetun, Iiu Susirajan Lehmä-videoteoksessa taiteilija esiintyy itse hämmentävässä asetelmassa, jossa hän kaataa purkista maitoa kumikäsineeseen. Itse löydän taidehistorioitsijana asetelmasta huumoria ja nykyihmisen avuttomuutta. Mitä mielikuvia sinulle nousee teoksesta mieleen?

– Karjan hoito ja siten myös lypsy ovat historiallisesti kuuluneet naisten töihin maaseudulla. Teos muistuttaa minua tästä suhteesta. Lisäksi teos houkuttelee pohtimaan meidän kuluttajien etääntymistä maataloudesta ja ruoantuotannosta. Entisaikaan maito saatiin omista lehmistä ja se lypsettiin käsin, mutta nykyään suurin osa meistä ostaa maitonsa kliinisesti purkissa kaupasta.

Veikko Vuori, Elokuun ilta, 1950, öljy puulle. Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Martti Puhakka / TMK.

Minkälainen tutkimuskohde taide on maataloushistorioitsijalle?

Pellot ja pientareet -näyttelyn kuvaa maaseutua taiteen kautta. Teokset eivät kuitenkaan ole valokuvien kaltaisia dokumentteja menneisyydestä, koska taiteilijat ovat kautta aikojen muokanneet näkemäänsä ja kokemaansa palvelemaan teoksen visuaalista ja sisällöllistä kokonaisuutta. Pystyttekö itse hyödyntämään taideteoksia maaseutuhistorian tutkimuksessa vai tarjoavatko ne ainoastaan taidenautintoja?

– Riippuu teoksesta, millä tavoin sitä voi hyödyntää maaseutuhistorian tutkimisessa. Joistakin teoksista voi löytyä varsin tarkkojakin yksityiskohtia koskien vaikkapa entisajan ihmisten vaatetusta, työntekoa sekä rakennusperinnettä. Teen täällä Sarka-museolla aika ajoin työkseni myös kuvituksia ja niitä työstäessäni hyödynnän itse asiassa usein taidetta apunani.

Teokset voivat myös avata aineetonta kulttuuriperintöä, kertoen vaikkapa työskentelytavoista tai hengellisestä kulttuurista. Ne voivat myös avata menneisyyden ihmiskohtaloita. Taiteilija on lisäksi voinut vangita taideteokseensa jotakin sellaista, mihin kamera ei ole välttämättä kyennyt, kuten hetkessä vallitsevan vahvan tunnelatauksen. Taideteos ei ole aina täysin ongelmaton historian lähde, mutta se voi silti syventää niin tutkijan kuin tavallisen museokävijänkin ymmärrystä menneisyydestä.

Näyttely herättänyt ihastusta ja vihastusta

Sarka-museossa järjestetään taidenäyttelyitä säännöllisesti, joten taiteen tuominen osaksi maataloushistorian esittelyä ei ole uusi ilmiö. Miten museokävijät ovat ottaneet Pellot ja pientareet -näyttelyn vastaan?

– Yleisesti ottaen näyttelystä saatu palaute on ollut positiivista. Näyttely ei ole jättänyt yleisöä kylmäksi, ja jotkin teokset, kuten Iiu Susirajan Lehmä-videoteos ovat herättäneet sekä ihastusta että vihastusta.

Pellot ja pientareet -näyttelyssä on esillä maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja mediataidetta. Näyttelyn taiteilijat ovat Ulla Söderholm, Viljo Mäkinen, Kaj Stenvall, Ilmari Kaijala, Harro Koskinen, Einari Levo, Sinikka Mäki-Lertola, Weikko Puro, Matti Kallinen, Veikko Vuori, Iiu Susiraja ja Kalle Akkola.

Pellot ja pientareet – Maaseutu Turun kaupungin taidekokoelmissa -näyttely on esillä Suomen maatalousmuseo Saran Aulagalleriassa 11.2.– 4.9.2022.